tiistai 15. syyskuuta 2009

Seljankaa kera smetanan.

Olen valmistanut seljankaa, tuota venäläisen keittiön lahjaa maailmalle, viimeksi siinä 12-13 vuotta sitten. Olen jo pidemmän aikaa seljankaa himoinnut, joten sellainenhan piti touhustaa. Resepti löytyi täältä ja ohjetta seurattiinkin miltei orjallisesti, joskin oliivit jäivät pois; olivat päässeet loppumaan. Kalana käytimme lohta ja seitiä. Lisänä tarjottiin smetanaa. Kopioin kuitenkin alkuperäisen ohjeen, suluissa tekemämme muutokset.

Kalaseljanka
1 laakerinlehti
2 rkl tomaattisosetta (me käytimme purkin tomaattipyreetä)
1 rkl kalafondia (meillä kalaliemikuutio)
1/2 etikkakurkkua (käytimme kokonaisen suolakurkun)
10 kivetöntä oliivia
2 rkl kaprista
silputtua tilliä
300 g kalafileetä
2 rkl voita
300 g perunakuutioita
2 porkkanaa
1 sipuli
1 palsternakka
1/2 selleriä
1 l vettä
Sulata voi kattilaan ja lisää kuoritut kuutioidut kasvikset ja perunat. Lisää vesi ja hauduta kypsäksi. Kuori vaahto pinnalta. Lisää kuutioitu kalafilee kiehauta. Kuori vielä vaahtoa pinnalta. Mausta tomaattisoseella, laakerinlehdellä ja kalafondilla. Lisää etikkakurkkua kuorittuna ja kuutioituna, oliivit viipaloituina ja kaprikset kokonaisina. Keitä, kunnes kala on kypsää. Tarkista maku. Koristele tillillä. Tarjoa tumman leivän ja smetanan kanssa.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Suolasienet.

Meillä tehtiin suolasieniä ensimmäisen kerran viime syksynä ja kokeilu osoittautui onnistuneeksi. Tänä vuonna purkkiin päätyi lähinnä kangasrouskuja sekä karvarouskuja. Suolaaminen on loistava tapa säilöä rouskuja, ja sekaan voi ehdottomasti lisätä vaikka lampaankääpiäkin. Ennen sienten käyttöä suolasienet kannattaa keittää kerran tai kaksi (vaihda vesi välissä), jotta liika suola häviää. Suolasieniä on meillä käytetty oikeastaan vain sienisalaatin tekoon. Olisiko muilla keittiöillä ideaa, mihin muuhun suolasieniä voisi hyödyntää?

Suolasienet
sieniä (karvarousku, haaparousku, kangasrousku ja lampaankääpä sopivat hienosti)
merisuolaa
Perkaa ja paloittele sienet palasiksi. Keitä sienet runsaassa vedessä, n 5 minuuttia vähintään. Kaada keitinvesi pois. Laita lasipurkin pohjalle ohut kerros keitettyjä sieniä, ripottele päälle merisuolaa. Toista, kunnes sienet loppuvat tai purkki täyttyy. Laita sienten päälle paino (meillä käytetään ihan vain pestyä kiveä..). Suola imeytyy sieniin ja pian sienet lilluvat suolaliemessä. Säilytä purkki jääkaapissa/maakellarissa. Säilyy kuukausia.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Tomaatti purkkiin.

Myönnetään, myönnetään... Tätä reseptiä emme olisi saaneet kokeilla vielä, kun sen onnistumisesta ei ollut takeita. Pastanjauhannassa sitä ei varsinaisesti suositeltu (eivät olleet vielä tekeleitään maistaneet), mutta kukapa voisi vastustaa tomaatteja! Niinpä siis otimme tietoisen riskin ja teimme oman tomaattipurkillisen hieman Pastanjauhajien reseptiä muokaten. Lopputuos oli varsin onnistunut, vaikka me tosiaan käytimme öljyä huomattavasti enemmän, kuin Pastanjauhajat; näin se käy, kun ei lue ohjeita loppuun saakka... Säilyketomaatit sopivat loistavasti vaikka pizzakastikkeen pohjaksi tai ihan sellaisenaan vaikkapa tapasten seuraan. Kirsikkatomaattien käyttökin lie ihan suotavaa.

Tomaatit purkkiin
tomaatteja lohkottuna
yrttejä (basilica, timjami, persilja)
merisuolaa
mustapippureita
valkosipulia
oliiviöljyä
Ainekset ladotaan tiivisti suoraan säilykepurkkeihin (Me laitoimme ensin purkkiin tomaatteja, yrttejä, suolaa, valkosipuliviipaleita sekä mustapippureita. Sama toistettiin, kunnes purkki oli täynnä. Päälle kaadettiin muutama desi oliiviöljyä), suljetaan korkki (ensin kokonaan kiinni ja sitten löysytetään sen verran, että höyry pääsee uunissa ulos) ja sitten uuniin 125 asteeseen niin pitkäksi aikaa, että neste kuplii ja purkit sterilisoituvat. Käännä purkkien kannet kiinni ja jäähdytä. Säilytä jääkaapissa.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Pasta Limone con zucchine e gamberetti

Tämä pasta on meillä runsaassa kulutuksessa. Kyseistä pastaa tarjoiltiin aikoinaan Papa Giovannin spagheteriassa, liekö listalla vieläkin? Pasta valittiin City-lehdessä kaupungin parhaaksi pastaksi. Ohje julkaistiin tuolloin City-lehdessä, ja Ihanat tomaatit olivat sen poimineet talteen. Suosittelen todella kokeilemaan.

Pasta Limone con zucchine e gamberetti (2 annosta)
Pastaa
200-250 g kesäkurpitsaa
180 g pakastekatkarapuja
100-150 g sulatettua voita
3 kananmunankeltuaista
puolikkaan sitruunanmehu
(merisuolaa)
Sulata katkaravut hitaasti (laita jääkaappiin sulamaan esim edellisenä päivänä). Pilko kesäkurpitsa pieneksi ja kypsytä pannulla. Laita suolattu pastavesi kiehumaan. Vatkaa yhteen munankeltuaiset ja 3 rkl vettä, kypsennä hiljalleen vesihauteessa (kannattaa käyttää metalliastiaa, muoviastiassa kypsyy huonommin). Lisää sulatettu voi ohuena norona. Sekoita, kunnes kastike alkaa paksuuntua. Lisää puolikkaan sitruunanmehu. Sekoita kastike ja keitetyt pastat kesäkurpitsoiden kanssa pannulle. Lisää sulatetut katkaravut. Tarjoile parmesaanin kera.

maanantai 31. elokuuta 2009

Sienimetsä!

Saanko esitellä vanhimman harrastukseni; sienestämisen! Taisin käydä ensimmäiset kerrat metsässä sienien perässä äidin kanssa reilusti alle kouluikäisenä. Vaikka en lapsena sienistä pitänyt, pidin niiden keräämisestä. Nykyään tosin myös syön sieniä mitä suuremmalla innolla. Jopa siinä määrin suurella innolla, että pakastimesta loppuu tila ennen kuin ollaan päästy syyskuuhun... Sienestämisen jalon taidon olen opastanut myös Herra Hobitille, josta olen saanut ahkeran ja motivoituneen sienestysseuralaisen koirien lisäksi.
Pitkän ja hartaan sienestyksen jälkeen maistui loimulohi. Keräsimme ehkä viiden tunnin työpanoksella(perattuna) 4.2 kg tatteja, 700 g kantterelleja, kilon verran rouskuja sekä 450 g mustia torvisieniä. Nämä sitten pakastetaan, kuivataan ja suolataan ilostuttamaan pimeitä talvi-iltoja.
Viimeisenä vielä kuva-arvoitus: kuka tunnistaa ensimmäisenä kuvassa näkyvät sienet ja osaa nimetä ne oikein? Vinkki: Kaikki on kerätty elokuun lopulla Lounais-Suomesta.

torstai 27. elokuuta 2009

Mustikoita!

Meillä ei tosiaan leivota makeaa juuri koskaan... Nyt kuitenkin mustikoita oli meillä yli oman tarpeen, emmekä millään saaneet niitä ahdettua pikkiriikkiseen pakasteeseemme. Siispä teimme maailman helpoimman mustikkapiiraan, jonka ohje löytyi Marin maistuvat-blogista. Kyseisessä blogissa oli simppeliä, mutta herkullisenkuuloista ohjetta moneen lähtöön. Tämä mustikkapiirakka on äärimmäisen helppo, nopea ja vielä hyvänmakuinenkin.

Helppo mustikkapiirakka
1 paketti pakastemurotaikinaa
200 g mustikoita (me laitoimme enemmän)
1 prk kermaviiliä
kananmuna
1/2 dl sokeria (laitoimme hieman vähemmän)
2 tl vaniljasokeria
Levitä sulatettu murotaikina vuoan pohjalle ja reunoille tasaiseksi kerrokseksi. Sekoita keskenään kermaviili, sokeri ja vaniljasokeri sekä kananmuna. Levitä kermaviilimassa vuokaan taikinan päälle. Lisää mustikat. Paistele uunissa n 35-40 minuuttia (meillä taisi olla peräti 45 minuuttia...) Nautiskele vaniljakastikkeen kera.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Lohta uunissa.

Uunilohireseptejä on maailmassa varmasti yhtä monta kuin keittiöitäkin, mutta tässä taas yksi tapa valmistaa lohta helposti ja maistuvasti.

Mozzarellalohi (3 annosta)
500-600 g lohifilettä
sormisuolaa
puolikkaan sitruunan mehu
mustapippuria myllystä
1 mozzarellapallo (125 g)
tuoretta timjamia
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Ripottele lohifileelle suolaa ja pippuria, purista sitruunamehu päälle. Viipaloi mozzarella ohuiksi viipaleiksi ja asettele lohen päälle. Laita pinnalle runsaasti timjamia. Jos tahdot, laita vuokaan lisäkkeeksi suolalla ja pippurilla maustettua tomaattia ja kesäkurpitsaa. Paistele aikaansaannostasi puolisen tuntia. Mozzarella eristää lohen sen verran hyvin, että pidempi paistoaika on todella tarpeen (meillä lohi on uunissa yleensä 20 minuuttia).

tiistai 18. elokuuta 2009

Dans Le Noir? - pimeä ravintolakokemus.

Pimeä ravintola tuo mieleen paikan, jossa ei makseta veroja ja työntekijät saavat palkkansa pimeästi. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Dans Le Noir? ei ole tavallinen ravintola. Itseasiassa se on hyvin eriskummallinen paikka; tarjoilijat ovat sokeita, ravintolasali on pilkkopimeä ja tarjoiltavia ruokia ei näe ollenkaan. Saati että tietäisi, mitä ruokaa siinä lautasella oikein möllöttää!

Pimeitä ravintoloita löytyy erityisesti Yhdysvalloista, mutta myös Euroopasta. Kaikkia näitä kuitenkin yhdistää sama konsepti: itse ravintolasali on pimeä, etkä tiedä, mitä ruokaa tulet syömään. Joissakin ravintoloissa on näkevät tarjoilijat, jotka käyttävät pimeännäkö-laseja, mutta myös Dans Le Noir?'in tapaan tarjoilijat voivat olla sokeitakin.

Aluksi astelet hämärästi valaistuun loungeen, jossa näkevä henkilökunta ottaa vastaan, kertoo tarkemmin ravintolan konseptista ja esittelee menuvaihtoehdot. Me saimme valita kasvis-, liha-, merenelävä- sekä keittiömestarin yllätys-menuista. Omat tavarat, laukut, kännykät, kellot sun muu pitää jättää pieniin lukittuihin kaappeihin, jonka avaimen saat ottaa mukaan. Näin toimitaan, ettei ravintolasaliin tulisi hiukkaakaan valoa ja etteivät asiakkaat kadottaisi omia tavaroitaan.

Meille esiteltiin oma tarjoilijamme ja ohjeistetaan tarttumaan tarjoilijan olkapäistä. Etenemme ankanmarssia rivissä muutamien mustien verhojen läpi, kunnes olemme keskellä pimeyttä ja puheensorinaa. Meidät istutettiin pitkään pöytään, jossa molemmilla puolin oli muita ihmisiä. Olo oli todella hämmentävä, pimeys täysin läpitunkematon. Salin kokoa oli mahdoton arvioida, puhetta tuntui kuuluvan jokapuolelta. Tuntui jopa hiukan turvottomalta istua keskellä pimeyttä...

Tarjoilijamme alkaa lappaa ruokaa pöytään. Yritämme arvuutella, mitä kaikkea lautaselta löytyy. Arvailu oli osittain todella vaikeaa; pimeässä alkoi jopa epäillä omaa makuaistiaan ja epäilin, onko lasissani valkoviiniä vai punaviiniä... Oli yllättävää, miten paljon ihminen syö silmillään; moni maku tuntui tutulta, mutta silti en kaikkea arvannut. Syömiseen tarvittiin avuksi sormia aina välillä: pelkän haarukan päälle lappaaminen oli hankalaa, kun ei nähnyt, missä ruoka oli, eikä sitäkään, onko lautanen tyhjä.

Vasta lähtiessämme meille näytettiin kuvat syömistämme annoksista ja kerrottiin, mitä kaikkea tulikaan syötyä. Osa ruuista oli todella eksoottisia, emmekä taatusti olisi voineetkaan arvata moisia syöneemme! Vai mitä sanotte etananmunista? Muu menu jääköön salaisuudeksi...

Suosittelemme ehdottomasti tätä kokemusta muillekin! Ehdottomasti hämmentävimpiä kokemuksiani koskaan. Ruoka oli hyvää, tunnelma kerrassaan käsittämätön ja itse kokemus hipoo pilviä. Kyseessä oli tosiaan jotain täysin erilaista!

lauantai 15. elokuuta 2009

Ristiinrastiin Lontoota.

Edinburghin pölyt karistettiin jaloista ja suuntasimme yöbussilla kohti Lontoon metropolia. Lontoo on vuosia ollut suosikikaupunkejani, eikä tuottanut pettymystä tälläkään kertaa.
Jos briteistä pitää jotakin sanoa, niin pirun hyviä sipsejä he osaavat tehdä! Brittisipsit ovat miltei kaikki tehty kuorimatomista perunoista (vastaava suomalainen lie Kartanon perunalastut). Kettleissä ei ole käytetty juurikaan lisäaineita ja makuvaihtoehtoja on liki rajattomasti. Voisin syödä näitä joka päivä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos osuu silmiin.
Tiedemuseossa oli meneillään Wallace ja Gromit-näyttely, jossa sai ihailla sarjassa käytettyjä pienoismalleja. Hämmentävän pieniä ne olivat; olin kuvitellut, että tällaiset vaha-animaatiot tehtäisiin huomattavasti suuremmissa puitteissa.
Lontoossa parhaimpia paikkoja oli ehdottomasti Borought market, josta sai ostaa miltei mitä tahansa. Oli tuorepastaa, kampasimpukkaa, mozzarellaa, käsintehtyä suklaata, kokonainen sianruho ja niin edelleen. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka; harmittaa, ettei Suomessa mikään pääse tätä lähellekään.
Siideripuoti Borought marketeilla. Siideri tarjoiltiin suoraan kuvassa näkyvistä tammitynnyreistä.
Koju Borought marketilla.

Tällaiset piiraspuodit olivat Lontoossa erityisen suosittuja; niitä oli kaikkialla. Myynnissä oli monenlaista piirakkaa erilaisilla täytteillä. Oli kasvista, lihaa, sisäelimiä, kanaa...

perjantai 14. elokuuta 2009

Viskiä, viskiä!

Skotlanti tuntuu elävän viskistä. Kaikkialla on pubeja, joissa on laajempi valikoima viskiä kuin pienessä Alkossa. Kaikkialta saa ostaa viskiä. Jokapuolella mainostetaan sitä. Edinburghissa on jopa maailman suurin viskikokoelma, joka käsittää yli 3600 pulloa; kaikki korkkaamattomia. Herra Hobitin oli vaikea käsittää, miten joku pystyy hankkimaan viskejä ja olla sitten maistamatta niitä... Suurinpiirtein keskellä kuvaa näkyy mustanpuhuva pullo; viskikokoelman vanhin. Kyseisellä viskillä on ikää jo reilut sata vuotta.
Teimme pienen retken Edinburghin lähellä sijaitsevalle Glenkinchien viskitislmaamolle. Tislaamo on ainoa laatuaan, jossa käytettävä mallas on Edinburghin maltia. Itse tislaamolla ei saanut valitettavasti valokuvata; olisin mielelläni näyttänyt ne VALTAVAT tislauspannut ja käymissammiot! Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että käymissammiossa näkemämme simamainen neste on käypää viskiä ja myynnissä Alkon hyllyillä... nimittäin 40-vuotispäivieni tienoilla. Suosittelen ehdottomasti käymään viskitislaamolla, jos Skotlannissa liikutte. Tislaamovierailu oli ehdottomasti hätkähdyttävimpiä tapauksia matkalla.
Nämä läheisillä pelloilla laiduntavat lehmät syövät tislmaamolta ylijäänyt mäskiä; mitään ei siis heitetä hukkaan.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Terveisiä Skotlannista!

Terveisiä Edinburghista! Kävimme tässä taannoin ihmettelemässä paikallista ruokakulttuuria ja maailman menoa. Tämä Helsingin kokoinen, herttainen kaupunki oli täpösenään viskiä, säkkipillimusiikkia, pubeja sekä kummituksia... Edinburghissa oli hurjan kaunista arkkitehtuuria ja sen upea historiallinen olemus viehätti meitä kovasti. Sen sijaan huonona puolena voidaan mainita se, että tapasimme muutaman paikallisen, joiden kummallisesta aksentista johtuen emme ymmärtäneet heidän puheestaan sanaakaan... Yllä olevassa kuvassa näkyy Royal Milen varrella sijaitseva pubi. Royal Milella sijaitsi myös mielenkiintoinen paikka, Mary King's close, jossa pääsi tutustumaan maan alla oleviin katakombeihin ja keskiaikaiseen elämään.
Hotellimme lähellä oli Oink-niminen puoti, johon tuotiin joka aamu kokonainen, paistettu sika saparoineen päivineen. Tästä porsaasta räävittiin lihahaketta, joka laitettiin purilaisten väliin. Possuparka; hyvin suositulta paikka ainakin vaikutti, kun useana päivänä oli jo ennen liikkeen sulkemista ikkunassa suuri SOLD OUT-kyltti!

Edinburghissa on valtavia korkeuseroja ainakin vanhan kaupungin puolella. Joka puolella oli pieniä, todella kapeita katuja ahtaasti talojen välissä, niin kutsuttuja close:ja, joita meidän kartassamme ei edes näkynyt. Closen kautta pääsi usein oikaisemaan näppärästi toiselle, suuremmalle kadulle. Nämä portaat johtivat lähelle Edinburghin linnaa, ja ei, tämä ei ole close.
Miltei jokaisessa pubissa oli viskin, oluen ja siiderin lisäksi tarjolla myös ruokaa. Me kokeilimme The Mitre-nimisessä pubissa useita pieniä annoksia. Ylin vasemmalla on haggista perunamuussin ja lanttumuhennoksen kera, oikealla ylhäällä sole goujons (jotakin friteerattua kalaa, kai merianturaa), vasemmalla alhaalla on friteerattuja jättirapuja ja oikealla alhaalla suosikkini: pieni, lämmitetty camembert-juusto, joka suorastaan valuin lautaselle... Pubeissa oli paljon erilaisia ruokavaihtoehtoja, mutta nachoja, erilaisia antipastoja, simpukoita, fish and chipsejä, sandwicheja ja burgereita oli miltei kaikkialla. Kaikki maistamamme pubiruoka oli yleisesti ottaen varsin hyvää ja kohtuuhintaistakin.

Säkkiäpillinsoittoa kuului paljolti; itseasiassa se on varsin miellyttävän kuuloistakin. Valitettavasti emme itse päässeet kokeilemaan, olisimmekko saaneet moisesta vempeleestä aikaiseksi minkäänlaista pihahdustakaan...
Tämä hämmentävän näköinen pötkylä on yksi Edinburghin tunnetuimmista ruoista: pienestä fish and chips-liikkeestä löytynyt friteerattu mars-patukka. Tosiaan, työntekijät kastoivat patukan frittitaikinaan ja heittivät hetkeksi kiehuvaan öljyyn. Mikään suuri makuelämys tämä ei ollut, mutta rasvainen taatusti. Tarjolla olisi ollut myös friteerattua pizzaa, friteerattuja juustohampurilaisia sun muuta vastaavaa. Ja verisuonet kiljuvat kauhusta...Yllä olevassa kuvassa näkyy pieni palanen Edinburghin linnaa. Tuo upea rakennus sijaitsi vanhassa kaupungissa, suuren mäen päällä. Valitettavasti linnassa oli myös noin tuhatmiljoonaa turistia, joten suosittelen ihailemaan linnaa mieluummin etäältä.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Mukavuusruokaa ja Skotlanti-intoilua.

Pakkaaminen on kurjaa, mutta tavaroiden purkaminen laukusta vielä kurjempaa... Onneksi se ei vielä ole meillä ajankohtaista! Punainen keittiö suuntaa nyt puoleksitoista viikoksi Skotlantia ja Lontoota ihmettelemään. Luvassa siis postauksia siltä suunnalta, kunhan takaisin päästään.

Sillä Sipuli haastoi meidät kertomaan mukavuusruoasta. Mietiskelimme hetken aikaa, mikä ruoka on helppoa, hyvää, nopeaa ja kaikinpuolin iloiseksi tekevää. Ja tietysti ruoan pitää olla sellaista, mitä teemme kerta toisensa jälkeen. Päädyimme yksimielisesti kylmäsavulohipastaan. Tätä samaista pastaa tarjosin herra Hobitille, kun ensimmäisen kerran tein hänelle ruokaa. Ilmeisesti pasta oli varsin maukasta, kun mies on tuossa edelleen... Ohjetta on kovasti kehuttu ja onpahan tuo ollut kovassa käytössä myös ystäväpiirissäni. Ohjeen parasta antia on muunneltavuus. Yleensä teemme pastan alla olevalla ohjeella, mutta toisinaan mukaan eksyy kirsikkatomaatteja, sipulia, katkarapuja... Mitä vain kaapista sattuu löytymään! Pasta valmistuu alle vartissa, joten se sopii hyvin malttamattomallekin kokkaajalle.

Haastamme Appelsiinia ja hunajaa sekä Pastanjauhannan kertomaan omasta mukavuusruoastaan.

Kylmäsavulohipasta (2:lle)
200 g kylmäsavulohta (pilko pieneksi)
pätkä (n 100-150 g) kesäkurpitsaa (pilko pieneksi)
2 dl kermaa
mustapippuria
valkosipulinkynsi murskattuna
oliiviöljyä
pastaa
Laitan suolalla maustettu pastavesi kiehumaan. Paista pannulla oliiviöljyssä hetki kesäkurpitsoita. Vähennä hieman lämpöä ja lisää lohi sekä valkosipuli. Mausta mustapippurilla. Lisää kerma. Anna pastan kiehua miltei kypsäksi, valuta ja sekoita kastikkeen sekaan. Anna hautua minuuttia pari.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Punainen keittiö muutoksen kourissa.


Kuten aiemmin tuli kertoiltua, keittiömme joutui remontin kouriin pienen viemäriongelman ja ylivanhan tiskitason vuoksi. Pari, kolme viikkoa on remonttia tehty, ja nyt vihdoin kaikki on valmiina! Mielenkiinnolla odotamme kommentteja remonttia koskien. Kaikki tehtiin omin hennoin kätösin. Ei varmaan tarvitse kertoa erikseen, kumpi oli ennen, ja kumpi jälkeen-kuva...

Remontissa vaihdettiin putki, tiskitaso poistettiin ja tilalle tuli massiivipuulevy, hankittiin pyöreä tiskiallas, laatoitettiin uudelleen ja niin edelleen. Lopputulos oli ihanan moderni ja sopi hienosti 1.5 v sitten maalattuihin kaapinoviin. Enää uusi hella, niin koko keittiö olisi täysin uusittu kahden vuoden sisällä.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Jugurttimarinoidut kalkkunafileet.

Olen jo pitkään halunnut tehdä jugurttimarinoitua kanaa tai kalkkunaa. Äidillä oli joskus ihan loistava intialainen ohje jugurttimarinoidusta uunikanafileistä, mutta valitettavasti tuo ohje on hukkunut. Taisi tulla aikanaan Valion ilmaisten reseptilehdyköiden muodossa... Harmi, ettei tuota löydy enää mistään. Mutta asiaan, Stockmannilla kuikuilivat kaksi ihanaa kalkkunafilettä, jotka vaatimalla vaativat marinointia osakseen.

Jugurttimarinadi kanalle tai kalkkunalle (n 4 filettä)
4 marinoimatonta kana/kalkkunafilettä
2 dl ruokajugurttia
3 valkosipulinkynttä murskattuna
ripaus suolaa
1 tl chilijauhetta
mustapippuria
2 rkl grillimaustetta
puolikkaan sitruunan mehu
reilusti silputtua persiljaa
(currya)
Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa/pienessä muovipussissa. Anna maustua vähintään vuorokausi, mieluusti kaksi. Kääntele pussia tai sekoita kulhossa olevia fileitä silloin tällöin. Pyyhi pois liikamarinadi ja paistele pannulla. Jos fileet ovat hirveän paksuja, voit paistamisen ohella pitää niitä uunissa viitisen minuuttia. Nauti hyvässä seurassa.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Saksiniekkoja.

Myös meidän keittiössämme on vietetty perinteisesti rapujuhlia. Onneksi sää suosi, ja istuimme ulkona lauleskellen snapsilauluja ja syöden tuhottomia määriä näitä saksekkaita kavereita. Vieraita oli kaksikymmentä, koiria kolme ja rapuja kokonaista viisitoista kiloa! Rapujen seurana tarjottiin leipäjuustosalaattia ja jälkiruokana juustotarjotin, joka sai suuren suosion osakseen.
Ohjeita en tällä kertaa laita, sillä rapujen keitto-ohjeita löytyy netistä kymmeniä, ja pakko myöntää, ettei meillä ollut järven puutteessa mahdollista ravustaa itse. Saati ostaa kaupasta rapuja viiden euron kappalehintaan... Pakasteravut maistuvat kuitenkin vallan erinomaiselle, kun niihin tekee oman tilliliemen (vettä, merisuolaa, reilusti kruunutilliä, sokeripala tai kaksi). Kuvat tällä kertaa ystävämme Tuiskun kamerasta lähtöisin.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Ihana salvia-mozzarellapasta.

Keittokirjakokkailu jatkuu. Tämä pasta on miltei suoraan Ursula Ferrignon kirjasta Trattoria - italialaista ruokaa perheelle ja ystäville. Olen selaillut kirjaa monesti ja muutamaa yksinkertaista ohjetta kokeillutkin, mutta tällä erää iskin silmäni pastaan, johon kuului kurpitsaa ja salviaa. Rakastuimme salviaan viime syksyn Italianlomallamme, mutta kotikeittiöön se ei ole rantautunut... ennen tätä. Pastaan teimme pieniä muutoksia; kurpitsan tilalle laitoimme kesäkurpitsaa ja lisäsimme reseptiin persiljaa ja kirsikkatomaatteja. Ja niin, alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty simpukkapastaa, mutta minä pidän enemmän fettucinesta (ja niitä oli kaapissakin valmiina). Pastassa oli aika voimas sitruunanmaku, eli jos pitää enemmän vähän vähemmän sitruunaisesta, ei kannata lisätä sitruunankuoriraastetta ihan kokonaan. Herra Hobitista sitruunan määrä oli juuri sopiva, itse laittaisin ensi kerralla ehkä hieman vähemmän.

Salvia-mozzarellapasta (3-4 annosta)
tuoretta salviaa (itse laitoin aika reilulla kädellä, yli puoli ruukkua)
tuoretta persiljaa (maun mukaan)
50 g voita
125 g mozzarellaa
mustapippuria
sormisuolaa
2 murskattua valkosipulinkynttä
yhden sitruunan mehu ja kuori raastettuna
250 g kesäkurpitsaa (pilko pieneksi)
puoli rasiaa kirsikkatomaatteja
pastaa
oliiviöljyä
parmesaania (raasta aina itse isosta palasta, valmiiksi raastettu on kammoa)
Laita kulhoon salvia, persilja, mozzarella kuutioituna, voi, mustapippuria, ripaus sormisuolaa, valkosipuli, sitruunanmehu ja -kuori. Surruuta sauvasekoittimella (tehosekoitin tms käy ihan yhtä hyvin) tasaiseksi massaksi. Tee mössöstä pötkylä ja kääri leivinpaperiin tai muovikelmuun. Pistä jääkaappiin odottamaan. Pötkön voit tehdä vaikka jo edellisenä päivänä. Mikäli se ei ota kovettuakseen tippaakaan, vartti tai kaksi pakastimessa tekee ihmeitä. Laita suolalla maustettu pastavesikiehumaan. Paistele kesäkurppaa ja kirsikkatomaatteja pannulla oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kyspä pasta valutettuna niiden joukkoon. Ota mozzarellapötkylä jääkaapista ja silppua se pastan sekaan. Hämmennä, kunnes pötkö on sulaa pastan joukkoon. Tarjoile vastaraastetun parmesaanin kera.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Tonnikalapihvit ja valkoviinikastike

Löysin hyvännäköistä tonnikalaa ja ostoskoriinhan se päätyi! Tonnikalan kanssa tarjoiltiin wokkivihanneksia sekä valkoviinikastiketta, jonka ohje löytyi Polkkapossulasta. Tosin me käytimme Pinot Grigiota alkuperäisen Rieslingin sijasta. Kastike oli todella erinomainen, suosittelen sitä kaveriksi muillekin kaloille! Tonnikala paistettiin samoilla ohjeilla kuin aiemmin tekemämme miekkakalakin.

Valkoviinikastike (4-5 annosta)
1 dl valkoviiniä
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
1/3 sitruunan mehu
ripaus fariinisokeria
maizenaa
50 g voita vähintään
(suolaa)
Mittaa kattilaan viini ja lisää liemikuutio. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehauta taas. Purista sitruunan mehu ja ripauta mukaan hieman sokeria. Suurusta maizenalla ja lisää voi. Tarkista suola.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Tom yam-keitto Nigellan tapaan.

Tässä taannoin lupasin käydä läpi keittokirjojani kivojen reseptien toivossa. Ensimmäiseksi uhriksi valikoitui Nigella Lawsonin Syötävän hyvää-kirjasta löytynyt Tom Yam-keitto. Meillä ei ole ennen thaimaalaista ruokaa tehty, joten tämä oli varsin tervetullutta vaihtelua. Keitto oli myöskin juuri sopivan kevyt kuumaan päivään, jolloin ei suurta jaksa syödäkään. Pidimme molemmat tästä. Vaikka keittoon tulee hieman erikoisempia aineksia, ei sen kannata hämätä. Itse keiton tekoon kuluu ehkä kymmenisen minuuttia. Mikäs sen helpompaa! Tämä sopii muuten varmasti myös hyvin alkuruoaksi.

Tulinen Tom Yam-keitto ravuilla (4-6 annosta)
1.5 l kanalientä
1 runsas rkl tom yam-tahnaa
4 kaffirlimetin lehteä (hienonna)
1 sitruunaruoho (vain pehmeä sisus silputtuna)
1 limetinmehu
4 rkl kalakastiketta
3 pientä chilipaprikaa pienittynä (me poistimme suuren osan siemenistä)
1 tl sokeria
150 g herkkusieniä (meillä siitakkeitä ja käytimme enemmän)
500 g katkarapuja sulatettuna
5 pientä kevätsipulia (me käytimme yhden kokonaisen uuden sadon sipulin)
korianteria
Kuumenna kanalientä, tom yam-tahnaa, limetinlehtimurskaa, sitruunaruohoa, kalakastiketta, chiliä ja sokeria kattilassa, kunnes seos kiehahtaa. Lisää pilkotut sienet ja keittele pari minuuttia hiljalleen. Lisää ravut ja sipulit, älä enää keitä. Lisää limemehu. Nosta kattila pois liedeltä ja ripottele joukkoon reilusti tuoretta korianteria.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Helpot kuharullat

Kuhaa löytyi kaksi ohkaista filettä pakkasesta, ja nehän piti toki hyödyntää jotenkin. Rullat valmistuvat nopeasti ja maistuivat hyvältä. Rullien seurana höyrytettyä kukkakaalia, uusia perunoita sekä salaattia, jossa oli muunmuassa greippiä.

Kuharullat (kahdelle)
kaksi nahatonta kuhafileetä (n 125 g kappale)
katkaraputuorejuustoa
tuoretta timjamia
ruohosipulia
sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
Laita uuni lämpenemään 200-225 asteeseen. Laita kuhat leikkuulaidalle, ripottele kevyesti suolaa ja pippuria päälle. Lusikoi kuhafileiden päälle tuorejuustoa ohut kerros. Ripottele päälle yrtit silputtuna. Kääri kuhat rulliksi ja laita rullan pää alaspäin uunivuokaan. Purista päälle runsaasti sitruunamehua. Laita kuhat uuniin ja paista n 20-25 minuuttia.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Kanaburgerit


Kanaburgerit tekivät paluun! Arkistoista löytyi muutama kuva jokin aika sitten valmistetuista kanaburgereista. On niin helppoa hakea burgerit lähigrilliltä, mutta toisaalta itsetehdyt burgerit ovat paljon paremman makuisia. Nämä on tehty samalla reseptillä kuin aiemminkin, ja hyvältä maistuivat edelleen.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Kesäkurpitsa-sienitäytetteiset crepit ja keittiöongelmia..


Joudun nyt käyttämään hieman vanhempaa materiaalia blogin täytteenä. Keittiössämme oli lieviä putkiongelmia; tiskialtaan putki oli vuotanut. Putkimies tuli toki paikalle, ja totesi yksinkertaisesti, että asialle ei voi tehdä mitään. "Tässä on niin vanhat liitännät, ettei tähän teidän tiskipöytään saa enää uusia liitäntöjä yhdistämään putket pöytään. Ainoa vaihtoehto on uusia koko tiskipöytä." Hinta-arvio n 1.5 m pitkälle ja 60 cm leveälle metalliselle tiskipöytätasolle oli 500 euroa. Ei paljon naurattanut. Nyt olemme menossa ostamaan massiivipuulevyä ja siihen upotettavaa tiskiallasta, hinta-arvio n. 150-200 e. Keittiömme vesipiste on kuitenkin nyt vähän käyttökiellossa, ja voin todeta, etten erityisemmin nauti kylpyammeessa tiskaamisesta, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole... Ruoanlaittaminen käy siis haastavaksi.

Mutta asiaan, eli creppeihin. Crepeissä on aina jotakin ihanan syntistä, ja niitä on ennenkaikkea hauska tehdä. Itseäni ainakin kiehtoo kovasti rullata täytettä johonkin... Oli se sitten kanafile, lettu, tortilla tai mikä tahansa. Pakasteessa oli vielä muutama yksinäinen suppilovahveropussi, joten hyödynsimme ne. Toki muutkin sienet sopivat hyvin, kuten vaikka 2 rasiaa siitakkeita.

Kesäkurpitsa-sienitäytetyt crepit
LETTUTAIKINA:
2 kananmunaa
5 dl maitoa
2-2.5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
öljyä/voita
Aloita creppien tekeminen taikinasta. Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna turvota pöydällä n 45 minuuttia ennen käyttöä. Taikinaa jää jonkin verran yli, mutta niistä voi paistaa lettuja ja täyttää vaikka hillolla jälkiruoaksi. Paista letut isolla paistinpannulla öljyssä.

TÄYTE:
10 cm pätkä kesäkurpitsaa
2 pienehköä pussia metsäsieniä (nesteet haihdutettu) tai 2 rasiaa siitakkeita
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä murskattuna
reilusti persiljaa
oliiviöljyä
Pilko sipuli ja pieni kesäkurpitsa. Lykkää kurpitsat oliiviöljyn kera pannulle, paistele hetki pannulla. Lisää sipulit ja valkosipulimurska (sekä sienet, jos et käytä pakastesieniä). Jos käytät pakastesieniä, lisää ne vasta, kun sipulit alkavat kuullottua. Lisää 2 dl kermaa. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Anna kerman vähän hautua; kastike ei saa olla liian löysää. Lisää reilusti silputtua persiljaa. Kääri kastiketta täytteeksi lettujen sisälle, ja lado letut vierekkäin öljyttyyn uunivuokaan; päälle voi ripottaa juustoraastetta. Paista uunissa, n 225 asteessa vartin verran. Tarjoile salaatin kera.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Keittokirjakokoelma.


Keittokirjoja tulee selailtua aivan liian harvoin! Oma projektini on jo pitkään ollut, että kävisin kaikki keittokirjamme läpi ja merkkaisin kiintoisat reseptit. Ehdin käydä läpi ensimmäisen, kunnes tuli parempaa tekemistä... Aion kyllä jatkaa projektia ja saada sen päätökseenkin; niin paljon helpompi on sitten myöhemmin kirjoista kiintoisat ohjeet saada esille ilman turhaa vaivannäköä.

Suosikkini näistä on ehdottomasta Aglio & Olio, jossa on perehdytty italialaisen pastan vlamistukseen. Kirjassa arvostan erityisesti sitä, että yhdessäkään reseptissä ei lue annosmääriä. Kaikki tehdään siis enemmänkin tunteella. Meillä harrastetaan aina tällaista mutu-kokkausta ja siksi välillä onkin haastavaa saada blogiin tarkat suhteet siitä, mitä oli minkäkin verran. Aglio & Olio ei siis tosiaan sovi henkilöille, jotka haluavat tietää tarkat mitat ruokaa laittaessan... Toinen suosikkini on nimeltään Iskuruokaa. Iskuruokaa on ohkainen, todella viehättävä kirja. Kirjan teemana on helpot, simppelit ohjeet, jotka maistuvat taivaalliselta. Suosikkiohjeeni kylmäsavulohipasta on tästä kirjasta kotoisin, joskin olen muokannut sitä hieman.

Hassua kyllä, meillä tuntuu olevan paljon tv-kokkien kirjoja. Useampi Jamie Oliverilta, pari Tinan kirjaa, yksi Nigella Lawsonin kirja... Hämmentävintä tämä lienee siksi, etten ole varmaan koskaan nähnyt yhtäkään kenenkään heidän ohjelmistaan! Suurin osa kirjoista on saatu lahjaksi, ehkä siinä syy.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Muikkuja, muikkuja!

Otsikonmukaisen riemunkiljahduksen päästettyäni oli AIVAN PAKKO ostaa Hakaniemen hallista pikkiriikkisiä neulamuikkuja. Kaikkihan toki tietävät, että pienistä muikuista saa erinomaista ja helppoa ruokaa pienellä vaivalla... Harmi, että pienten muikkujen saatavuus tuntuu olevan heikkoa, kun niihin niin harvoin törmää. Siinä siis syy riemunkiljahduksiin.

Friteeratut neulamuikut (kahdelle)
300-350 g neulamuikkuja
ruisjauhoja
mustapippuria
suolaa
voita
Pyörittele pikkumuikkuset ruisjauhoissa, jotka olet ensin maustanut mustapippurilla ja suolalla. Paista muikut kuumalla pannulla voissa. Tarjoile perunamuusin kera. Muikkujen kanssa sopii myös valkosipulimajoneesi tai valkosipulidippikastike.

Perunamuussi (kahdelle)
4-5 isoa jauhoista perunaa
muutama desi maitoa/perunoiden keitinvettä
suolaa
voita
Kuori perunat ja keitä suolavedessä pehmeäksi. Muussa perunat perunasurvimella/nuijalla. Jollet moista omista, käy viinipullon pohjakin erinomaisesti. Kun perunat ovat tasaista muussia, ota sähkövatkain esiin. Lisää perunoiden sekaan ruokalusikallinen voita ja lisää maitoa/keitinvettä pikkuhiljaa koko ajan sähkövatkaimella sekoittaen, kunnes perunamuussi on mielestäsi sopivan paksuista.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Lohimedaljongit, jugurttikastike ja uudet perunat

Lohimedaljongit ovat olleet jo pitkään laiminlyötynä keittiössämme ja täysin syyttä! Sellosta sattui löytymään juuri sopiva lohipala, josta sai leikattua kaksi hyvänkokoista medaljonkia. Niiden kanssa oli tietysti saatava uusia perunoita ja jotakin ihanaa salaattia... Yhdelle hengelle hyvä määrä kalaa on noin 150-200 grammaa.
Jugurttikastike
2 dl ruokajugurttia
1 valkosipulinkynsi
chiliä
sitruunapippuria
puolikkaan sitruunan mehu
persiljaa reilusti hakattuna pieneksi
(ruohosipulia ja timjamia)
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna jugurttikastikkeen maustua rauhassa jääkaapissa tunti, pari. Tarjoile kalan kanssa.

Kesäsalaatti
kurkkua
kirsikkatomaatteja
tammenlehväsalaattia
basilikaa (tuoretta)
uuden sadon porkkanoita
hillosipuleita
mustapippuria
oliiviöljyä
sormisuolaa
tummaa balsamicoa
Keitä porkkanoita pari kolme minuuttia suolavedessä. Porkkanoita ei ole tarkoitus keittää lötköksi, vaan niissä pitää olla vielä pureksittavaa; kunhan vain hitusen pehmenevät. Pilko kaikki ainekset ja sekoita kulhossa. Lisää mausteeksi mustapippuria, sormisuolaa ja oliiviöljyä sekä tummaa balsamicoa.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Epäonnistunut briesalaatti


Tämä salaatti olisi ollut hyvä, jos olisimme jättäneet brien pois tai korvanneet sen katkaravuilla/lohella. Varmasti se olisi maistunut silloinkin, jos verigreippi olisi jätetty pois ja korvattu tuoreella ananaksella. Jompaa kumpaa vaihtoehtoa suositan, sillä brie ja hapan verigreippi eivät sopineet lainkaan yhteen... Mukana kuitenkin alkuperäinen resepti. Keittiömme ei suosita, eli tehkää toki pienet muutokset salaatissa, älkääkä seuratko alkuperäistä ohjetta.

Briesalaatti
250 g briejuustoa
2 verigreippiä
ituja
kirsikkatomaatteja
kurkkua
rucolaa
tammenlehväsalaattia
verkkomelonia
saksanpähkinöitä
sormisuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
vaaleaa balsamicoa
Anna brien lämmitä pöydällä tunti tai puolitoista; viipaloi. Silppua tammenlehväsalaatti ja rucola. Pilko verkkomeloni (poista siemenet), kurkku sekä kirsikkatomaatit. Poista verigreipeistä valkeat kalvot. Tämä käy helpoiten, kun nostat greipin pöydälle kanta alas päin. Kuori varovasti veitsellä leikaten. Kun greippi on kuorittu, leikkaa jokaisen lohkon välistä niin, että valkeat kalvot eivät jää greippisiivuihin kiinni. Lopulta käteesi jää greipinraato, jossa on kaikki hedelmän kalvot; heitä se pois, ja säästä kalvottomat siivut. Laita kaikki ainekset lautasille (myös sormisuola, mustapippuri, oliiviöljyä ja balsamico), päällimmäseksi brie ja pähkinät. Tarjoile patongin kanssa.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Juhannuksena kokattua.

Juhannus tuli ja meni, mutta punainen keittiö vietti aikaa ahkerasti ulkosalla viileistä ilmoista huolimatta. Grillasimme ja paistelimme muurinpohjalättyjä, kuten kuvasta näkyy! Yllä oleva lettu on jo matkaamassa lautaselle, siksi se on taitettu puoliksi.
Kesäkurpitsa-tomaattivartaat ovat ystäväni Johannan käsialaa, kuten myös maissit. Herra Hobitti taipui lihaisemmalle puolelle ja paahtoi itselleen 450 gramman painoisen t-luupihvin, josta koirat saivat paljon iloa itselleen, kun luu päätyi lopulta niiden haltuun.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Helppo rapuwokki

Tämä wokki on helppo, nopea ja hyvänmaukuinen.

Katkarapuwokki
2 pkt nuudeleita
150 g sulatettuja katkarapuja
porkkana
sipuli
soijakastiketta
hummerifondia
seesamöljyä
oliiviöljyä
siitakesieniä
puolikas keltaista paprikaa
pätkä kesäkurpitsaa
1-2 valkosipulinknyttä
Keitä nuudelit ohjeen mukaan mausteineen. Pilko sipuli puolitetuiksi renkaiksi, pieni kesäkurpitsa, porkkana, paprika sekä siitakesienet suikaleiksi. Paista paprikaa, porkkanaa ja kesäkurpitsaa wokkipannulla oliiviöljyssä, lisää valkosipulimurska, sienet, nuudelit ja sipulit. Wokkaa pari minuuttia. Mausta soijalla, hummerifondilla ja seesamöljyllä. Lisää vielä sulatetut katkaravut; pyöräytä kerran pannulla ja tarjoile.

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Bouillabaisse

Bouillabaisse on ruoka, jota olimme jo pitkään halunneet kokeilla. Netistä löytyi todella erilaisia ohjeita, joten päätimme kehitellä oman muiden reseptien pohjalta. Lopputulos oli varsin onnistunut ja herkullinen, mutta hirviästi tämän tekoon meni aikaa! Valitettavasti sopan teosta on jo siinä määrin aikaa, etten muista millään ainesten määriä. Ohje jää siis tällä kertaa pois. Ruoassa oli ohuiksi juliennetikuiksi leikattuna fenkolia, porkkanaa, palsternakkaa ja perunaa. Lisäksi sipulia, kalalientä, kolmea eri kalaa (hauki, pangasius, lohi), sinisimpukoita, katkarapuja ja jättikatkanpyrstöjä. Kokonaisia säilyketomaatteja oli pari purkillista, valkoviiniä, mausteina sahrami ja mustapippuri, pari laakerinlehteä. Tarjoiltiin persiljasilpun ja smetanan kanssa. Nam.

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Herkulliset sämpylät

Myönnettäköön: olemme HYVIN laiskoja leipojia. Emme kumpikaan juuri syö mitään makeaa, joten makeita leivonnaisia emme tee käytännössä koskaan. Sämpylät kuitenkin iskee ja tuoreiden sämpylöiden tuoksu on kerrassaan vastustamaton. Tällä reseptillä syntyy n. 40-45 sämpylää. Sämpylät ovat aina toimineet myös juhlissa; tarjolle tarvitaan vain tuoreet sämpylät, voita, juustoa, kinkkua/kalkkunaa sekä tietysti erilaisia vihanneksia, kuten kurkkua, tomaattia jne.

Herkkusämpylät
1.5 l täysmaitoa
3 kpl tuorehiivaa
3 rkl sokeria
1- 1.5 dl oliiviöljyä
3-5 rkl suolaa (maista taikinaa välillä)
2-3 rkl kuminaa
8 dl kaurahiutaleita
8 dl sämpyläjauhoja
10-15 dl vehnäjauhoja
Lämmitä maito kattilassa käden lämpöiseksi. Sekoita joukkoon sokeri. Murentele hiivat sekaan, sekoita hiivat maitoon. Lisää pikkuhiljaa kaurahiutaleet ja sämpyläjauho. Lisää kumina ja suola sekä oliiviöljy. Lisää vehnäjauhoja, kunnes taikina alkaa olla kiinteää. Ihan tarkkoja määriä en osaa sanoa, sillä itse en mittaa aineksia koskaan. Taikina saa olla löysää, eli lisää jauhoja mieluummin vähän vähemmän. Jauhoa on helppo lisätä, mutta vaikea ottaa pois. Mitä löysempi taikina, sitä paremmat sämpylät! Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Anna taikinan nousta lämpimässä paikassa liinan alla (esim hellalla, kun uuni on päällä) 30-40 minuuttia. Pyörittele pieniä sämpylöitä, anna kohota vielä 10 minuuttia ennen uuniin laittoa. Paista, kunnes sämpylät saavat ruskean värin (n 10 minuuttia).

Kalavoileipäkakku

Pitänee heti alkuun myöntää, että tämä komistus ei ole itse koristelemani. Ystäväni auttoi voileipäkakkujen koristelussa, ja sai aikaan tällaisen helmen! Kakussa ei ole majoneesia laisinkaan, ja se riittää noin 20-25 nälkäiselle.

Kalavoileipäkakku
36 palaa paahtoleipää (18 ruispaahtista, 18 vehnää)
Kalatäyte:
700 g lämminsavustettua lohta (pilkottuna)
smetanaa
puolikkaan sitruunan mehu
mustapippuria
Kurkkuyrttitäyte:
0.5-1 pkt ruohosipulituorejuustoa
puolikas kurkku (pieneksi pilkottuna)
3 keitettyä kananmunaa (pilkottuna)
Päällyste:
2.5-3 prk katkaraputuorejuustoa
smetanaa
Voit tehdä molemmat täytteet valmiiksi jo edellisenä päivänä, niin säästät aikaa kootessasi kakkuja. Täytteet ovat aika kosteita, joten kakkua ei tarvitse välttämättä kostuttaa ollenkaan. Leikkaa kaikista paahtoleivistä reunat varovasti pois. Laita lautaselle tai vastaavalle tarjoiluastialle 9 leipäviipaletta (ruispaahtoa). Levitä päälle puolet kalatäytteestä. Laita nyt vaaleaa leipäviipaletta kalatäytteen päälle 9 kpl. Levitä kurkku-muna-tuorejuustotäyte. Laita jälleen 9 ruispaahtoa ja kalatäyte. Lisää loput 9 vaaleaa paahtoleipää. Sekoita koristeluun käytettävä tuorejuusto ja siihen smetanaa sen verran, että saat tahnasta levittyvämpää. Levittele tahna tasaisesti kakun päälle ja reunoille; taikinanuolija tai iso veitsi on tässä hyvä apu! Kun tahna on levitetty, koristele kakku haluamallasi tavalla. Meillä oli koristeena kylmäsavustettua lohta, ananaskirsikoita, piparimuotilla tehtyjä kurkkutähtiä, jääsalaattia, kirsikkatomaattia, persiljaa sekä raastettua sitruunankuorta.