Terveisiä Edinburghista! Kävimme tässä taannoin ihmettelemässä paikallista ruokakulttuuria ja maailman menoa. Tämä Helsingin kokoinen, herttainen kaupunki oli täpösenään viskiä, säkkipillimusiikkia, pubeja sekä kummituksia... Edinburghissa oli hurjan kaunista arkkitehtuuria ja sen upea historiallinen olemus viehätti meitä kovasti. Sen sijaan huonona puolena voidaan mainita se, että tapasimme muutaman paikallisen, joiden kummallisesta aksentista johtuen emme ymmärtäneet heidän puheestaan sanaakaan... Yllä olevassa kuvassa näkyy Royal Milen varrella sijaitseva pubi. Royal Milella sijaitsi myös mielenkiintoinen paikka,
Mary King's close, jossa pääsi tutustumaan maan alla oleviin katakombeihin ja keskiaikaiseen elämään.
Hotellimme lähellä oli
Oink-niminen puoti, johon tuotiin joka aamu kokonainen, paistettu sika saparoineen päivineen. Tästä porsaasta räävittiin lihahaketta, joka laitettiin purilaisten väliin. Possuparka; hyvin suositulta paikka ainakin vaikutti, kun useana päivänä oli jo ennen liikkeen sulkemista ikkunassa suuri SOLD OUT-kyltti!
Edinburghissa on valtavia korkeuseroja ainakin vanhan kaupungin puolella. Joka puolella oli pieniä, todella kapeita katuja ahtaasti talojen välissä, niin kutsuttuja close:ja, joita meidän kartassamme ei edes näkynyt. Closen kautta pääsi usein oikaisemaan näppärästi toiselle, suuremmalle kadulle. Nämä portaat johtivat lähelle Edinburghin linnaa, ja ei, tämä ei ole close.
Miltei jokaisessa pubissa oli viskin, oluen ja siiderin lisäksi tarjolla myös ruokaa. Me kokeilimme
The Mitre-nimisessä pubissa useita pieniä annoksia. Ylin vasemmalla on haggista perunamuussin ja lanttumuhennoksen kera, oikealla ylhäällä sole goujons (jotakin friteerattua kalaa, kai merianturaa), vasemmalla alhaalla on friteerattuja jättirapuja ja oikealla alhaalla suosikkini: pieni, lämmitetty camembert-juusto, joka suorastaan valuin lautaselle... Pubeissa oli paljon erilaisia ruokavaihtoehtoja, mutta nachoja, erilaisia antipastoja, simpukoita, fish and chipsejä, sandwicheja ja burgereita oli miltei kaikkialla. Kaikki maistamamme pubiruoka oli yleisesti ottaen varsin hyvää ja kohtuuhintaistakin.
Säkkiäpillinsoittoa kuului paljolti; itseasiassa se on varsin miellyttävän kuuloistakin. Valitettavasti emme itse päässeet kokeilemaan, olisimmekko saaneet moisesta vempeleestä aikaiseksi minkäänlaista pihahdustakaan...
Tämä hämmentävän näköinen pötkylä on yksi Edinburghin tunnetuimmista ruoista: pienestä fish and chips-liikkeestä löytynyt friteerattu mars-patukka. Tosiaan, työntekijät kastoivat patukan frittitaikinaan ja heittivät hetkeksi kiehuvaan öljyyn. Mikään suuri makuelämys tämä ei ollut, mutta rasvainen taatusti. Tarjolla olisi ollut myös friteerattua pizzaa, friteerattuja juustohampurilaisia sun muuta vastaavaa. Ja verisuonet kiljuvat kauhusta...
Yllä olevassa kuvassa näkyy pieni palanen Edinburghin linnaa. Tuo upea rakennus sijaitsi vanhassa kaupungissa, suuren mäen päällä. Valitettavasti linnassa oli myös noin tuhatmiljoonaa turistia, joten suosittelen ihailemaan linnaa mieluummin etäältä.
Terveisiä Edinburghista! Kävimme tässä taannoin ihmettelemässä paikallista ruokakulttuuria ja maailman menoa. Tämä Helsingin kokoinen, herttainen kaupunki oli täpösenään viskiä, säkkipillimusiikkia, pubeja sekä kummituksia... Edinburghissa oli hurjan kaunista arkkitehtuuria ja sen upea historiallinen olemus viehätti meitä kovasti. Sen sijaan huonona puolena voidaan mainita se, että tapasimme muutaman paikallisen, joiden kummallisesta aksentista johtuen emme ymmärtäneet heidän puheestaan sanaakaan... Yllä olevassa kuvassa näkyy Royal Milen varrella sijaitseva pubi. Royal Milella sijaitsi myös mielenkiintoinen paikka, Mary King's close, jossa pääsi tutustumaan maan alla oleviin katakombeihin ja keskiaikaiseen elämään.
Hotellimme lähellä oli Oink-niminen puoti, johon tuotiin joka aamu kokonainen, paistettu sika saparoineen päivineen. Tästä porsaasta räävittiin lihahaketta, joka laitettiin purilaisten väliin. Possuparka; hyvin suositulta paikka ainakin vaikutti, kun useana päivänä oli jo ennen liikkeen sulkemista ikkunassa suuri SOLD OUT-kyltti!
Edinburghissa on valtavia korkeuseroja ainakin vanhan kaupungin puolella. Joka puolella oli pieniä, todella kapeita katuja ahtaasti talojen välissä, niin kutsuttuja close:ja, joita meidän kartassamme ei edes näkynyt. Closen kautta pääsi usein oikaisemaan näppärästi toiselle, suuremmalle kadulle. Nämä portaat johtivat lähelle Edinburghin linnaa, ja ei, tämä ei ole close.
Miltei jokaisessa pubissa oli viskin, oluen ja siiderin lisäksi tarjolla myös ruokaa. Me kokeilimme The Mitre-nimisessä pubissa useita pieniä annoksia. Ylin vasemmalla on haggista perunamuussin ja lanttumuhennoksen kera, oikealla ylhäällä sole goujons (jotakin friteerattua kalaa, kai merianturaa), vasemmalla alhaalla on friteerattuja jättirapuja ja oikealla alhaalla suosikkini: pieni, lämmitetty camembert-juusto, joka suorastaan valuin lautaselle... Pubeissa oli paljon erilaisia ruokavaihtoehtoja, mutta nachoja, erilaisia antipastoja, simpukoita, fish and chipsejä, sandwicheja ja burgereita oli miltei kaikkialla. Kaikki maistamamme pubiruoka oli yleisesti ottaen varsin hyvää ja kohtuuhintaistakin.
Säkkiäpillinsoittoa kuului paljolti; itseasiassa se on varsin miellyttävän kuuloistakin. Valitettavasti emme itse päässeet kokeilemaan, olisimmekko saaneet moisesta vempeleestä aikaiseksi minkäänlaista pihahdustakaan...
Tämä hämmentävän näköinen pötkylä on yksi Edinburghin tunnetuimmista ruoista: pienestä fish and chips-liikkeestä löytynyt friteerattu mars-patukka. Tosiaan, työntekijät kastoivat patukan frittitaikinaan ja heittivät hetkeksi kiehuvaan öljyyn. Mikään suuri makuelämys tämä ei ollut, mutta rasvainen taatusti. Tarjolla olisi ollut myös friteerattua pizzaa, friteerattuja juustohampurilaisia sun muuta vastaavaa. Ja verisuonet kiljuvat kauhusta...
Yllä olevassa kuvassa näkyy pieni palanen Edinburghin linnaa. Tuo upea rakennus sijaitsi vanhassa kaupungissa, suuren mäen päällä. Valitettavasti linnassa oli myös noin tuhatmiljoonaa turistia, joten suosittelen ihailemaan linnaa mieluummin etäältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti