Kanapurilaiset.

Innostuimme muutama ilta sitten väkertämään kanahampurilaisia. Burgereiden teko on helppoa, hauskaa ja kaiken lisäksi jokainen saa täyttää itselleen juuri sellaisen, kuin haluaa. Meidän burgereissamme oli kanapihvi, paistettu kananmuna, cheddarjuustoa, jäävuorisalaattia, tomaattia, punasipulia, sinappia, ketsuppia, valkosipulisuolakurkkua sekä taffelin Hot chili-dippikastiketta. Burgeri ei ole erityisen kaunis, mutta maut menivät tällä kertaa täydellisesti nappiin! Aiemmin olemme tehneet kanaburgerit kanafileistä, mutta kanafileeseen oli vaikea saada tarpeeksi makua; kanajauhelihasta tehdyt pihvit korjasivat asian. Resepti on lapsellisen helppo, mutta laitetaan se nyt vielä tänne kuitenkin. Samalla ohjeella voit tehdä kanapyöryköitäkin.

Kanapihvit (4 kpl)
400 g kanajauhelihaa
mustapippuria
0.5-1 pss ranskalainen sipulikeitto-ainesta
1 kananmuna
korppujauhoja
Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna taikinan levähtää jääkaapissa tunnin verran. Tee taikinasta neljä litteää pihviä. Paista pihvit kuumalla pannulla pienessä määrässä öljyä.

Grillikausi on avattu!

Aurinko on lämmittänyt viime päivät siinä määrin, että punainen keittiö keräsi kimpsunsa ja kampsunsa Kirkkonummelle grillaamisen merkeissä. Olemme kohtalaisen mielikuvituksettomia grillaajia, ja grillaukseen päätyy vuosi toisensa jälkeen samantyyppiset herkut. Tänään listalla oli kananpaistivartaita, valkosipulikabanossia, tulikukko-kalkkunanakkeja, puolikkaita tomaatteja (päälle ripoteltiin sokeria, suolaa ja mustapippuria) sekä sipulinpuolikkaita, jotka kuorrutettiin Jack Daniels bbq-kastikkeella. Lisäksi tarjoiltiin fetasalaattia. Yksinkertaista, helppoa ja ennen kaikkea ERINOMAISTA pitkän talvikauden jälkeen.
Jälkiruokana kuva keittiökoiristamme. Vasemmalla Jasla ja oikealla Lumia, molemma olivat hengessä mukana grillaamassa ja erinomaisen kiinnostuneina kaikista tuoksuista, jotka hiipivät koiraparkojen nenään... (Juu, kyllä hauvatkin saivat muutaman nakin).

Kampasimpukoita ja ravunpyrstöjä farfallen kera

Pakasteessa mollotti 200 g kampasimpukoita ja jonkinverran jättiravunpyrstöjä. Tästä ideoimme mukavan, maistuvan pastan. Kampasimpukoihin saimme kivat raidat paistamalla ne parilapannulla. Suosittelen kovasti saman vermeen käyttöä myös muille; parilapannulla saa aikaan mielettömiä tonnikalapihvejä, kanafileitä ja pihvejäkin! Kaikkeen kunnollisilla valurautaisella parilapannulla paistettuun syntyy vinkeä, herkullisen mehevä maku! Jos et siis valurautaista parilapannua omista, kannattaa se pikimmiten pistää hankintalistalle. Meillä parilapannu on kovassa käytössä.

Kampasimpukka-jättikatkarapupasta (2 annosta)
200 g kampasimpukoita (puolitettuina)
10 jättikatkaravun pyrstöä
12 kirsikkatomaattia (puolitettuina)
0.5 tl sitruunankuorta
1- 1.5 dl kermaa
1 dl valkoviiniä
1 pieni punasipuli (hyvin pieneksi silputtuna)
2 valkosipulinkynttä
tuoretta timjami
tuoretta persiljaa
kevätsipulia
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
ripaus chiliä
Laita suolalla maustettu vesi kiehumaan ja ala työstää kastiketta toisessa kattilassa. Kuullota punasipulia ja valkosipulimurskaa hetki, kunnes lisäät raastetun sitruunankuoren ja kirsikkatomaatinpuolikkaat (jos tahdot, voi tomaateista puristaa siemenet pois). Lisää myös valkoviini, ja hämmentele silloin tällöin hiljaisella lämmöllä. Heitä pasta kypsymään ja ala kuumentaa parilapannua. Kuivaa kampasimpukat ja jättiravunpyrstöt, mausta simpukat suolalla ja pippurilla. Lisää kastikkeeseen reilusti mustapippuria myllystä, kerma, suola ja chili. Paista kuumalla (parila)pannulla pikaisesti kampasimpukat ja ravut molemmin puolin. Ota kastike levyltä, lisää timjami ja persilja. Lastaa valutettua pastaa lautaselle, lisää kastike ja heittele päälle simpukoita sekä jättiravunpyrstöjä. Lisää lopuksi annoksiin 1 kevätsipuli pienittynä koristeeksi pinnalle.

Helppoa arkiruokaa kanasta.

Myönnettäköön; en ole kastikeihmisiä. Itseasiassa meillä tehdään kastikkeita varsin harvoin, mikä on kurjaa. Viikonloppuna sain kuitenkin idean yrittää apinoida herkullista dijonkastiketta, jota olen syönyt simpukoiden kanssa Belgessä. Harkinnan jälkeen alkoi kastikeresepti muotoutua ja kokeiluunhan se laitettiin. Kastike sopinee kanan lisäksi hyvin myös vaikkapa lohen kanssa. Meillä tarjoiltiin kanapihvien lisäksi mozzarella-sipuli-tomaatti-basilikasalaattia sekä höyrytettyjä ruusukaaleja.

Dijonkastike
3-5 tl dijonsinappia
2 dl kermaa
1 sipuli
1 dl valkoviiniä
1 valkosipulinkynsi
puolikas kanaliemikuutio
mustapippuria
suolaa
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
Pilko sipuli pieneksi, laita kuumennettuun ja paistele hetki oliiviöljyssä valkosipulimurskan kanssa. Lisää dl valkoviiniä ja puolikas kanaliemikuutio. Hauduttele miedolla lämmöllä. Siivilöi neste talteen, ja talleta sipulit esimerkiksi risottoa tai pilahviriisiä varten, jos tarvetta on. Jos ei ole, nakkaa pois. Lykkää neste takaisin kattilaan, lisää 2 dl kermaa, dijonsinappi (määrä riippuu sinapin vahvuudesta, maistele siis välillä!), mustapippuri ja suolaa, jos tarvitsee. Hauduttele jälleen hetki ja suurusta vehnäjauholla, jos kastike on liian löysää. Lisää vielä puolikkaan sitruunanmehu (vähän vähempikin saattaa riittää) ja tarjoile kastike vaikkapa kanan kanssa, kuten meillä.

Yrtti-vuohenjuustoraviolit ja tomaattikastike

Mietimme pitkään, millä reseptillä osallistuisimme huhtikuun ruokahaasteeseen. Tarkoituksena oli valmistaa ruoka, jonka pääraaka-aineet ovat väriltään vihreää, punaista ja keltaista. Päässä oli muutamiakin hajanaisia ideoita, mutta lopulta syntyi idea siitä, mitä voisimme valmistaa. Päädyimme lopulta erääseen suosikkiraaka-aineeseemme; pastaan. Vihreää reseptissämme ovat tuoreet yrtit (rucola, basilika, timjami), keltaista pasta sekä sitruunankuori ja punaisena luonnollisesti tomaatti sekä mausteena käytetty chili.

Aluksi voit aloittaa tekemällä tuorepastaa ohjeeella, jota olemme jo aiemminkin blogissamme vilauttaneet. Tee pastataikinan valmistuttua raviolien täyte.

Tuorepasta (3-4 annosta)
4.5 dl durumvehnäjauhoja
2-3 kananmunaa (me käytämme aina 3)
2-3 tl oliiviöljyä
Mittaa jauhot pöydälle tai kulhoon. Tee jauhokeon keskelle syvennys, johon lisätään munat ja öljy. Sekoita ainekset keskeltä reunoille edeten kiinteäksi taikinaksi. Alusta kimmoisa taikina n. 10 min. Kaaviloi tällöin taikina ohueksi levyksi 3 - 4 kertaa ja taita kolmin kerroin joka kerralla. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Tämän voi tehdä myös kaulimella, ellei omaa pastakonetta.

Vuohenjuustotäyte
2 pkt vuohenmaitojuustoa (niitä pyramidin muotoisia)
2 ruukkua rucolaa
tuoretta basilikaa 15-20 lehteä
tuoretta timjamia
2 tl sitruunankuorta
mustapippuria
suolaa
20 g parmesanjuustoa
Pilko yrtit veitsellä oikein pieneksi ja sekoita kulhossa juuston kanssa. Lisää raastettu sitruunankuori, raastettu parmesanjuusto, jokunen rouhaus mustapippuria myllystä sekä suolaa maun mukaan.
Tee pastakoneella/kaulimella taikinasta ohuita levyjä. Laita levylle pienin välimatkoin juustotäytettä, käännä levyn toinen reuna täytteen ylitse ja painele kiinni täytteen ympäriltä. Leikkaa raviolit irti toisistaan ja painele tiukasti kiinni haarukkaa apuna käyttäen, ettei täyte pääse leviämään keitettäessä. Valmiit raviolit kannattaa laittaa laakealle lautaselle ja jauhottaa hieman niiden väliä; muuten voi käydä ikävästi ja kaikki raviolit tarttuvat toisiinsa lopullisesti kiinni. (Näin kävi meillä edelliskerralla...) Kun raviolit ovat valmiita, on aika aloittaa tomaattikastikkeen teko.

Tomaattikastike
1 prk paseerattuja tomaatteja
1 prk tomaattipyreetä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 dl valkoviiniä
1 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
ripaus chiliä
tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia
Pilko sipuli hienoksi silpuksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä valkosipulimurskan kera. Lisää pannulle valkoviini, anna kiehahtaa ja nesteen haihtua hetken aikaa. Lisää tomaattipyree ja paseerattu tomaatti. Mausta suolalla, mustapippurilla ja chilillä. Anna hautua kymmenisen minuuttia, lisää yrtit ja nosta kastike pois levyltä

Tällä välin olet laittanut suolalla maustetun veden kiehumaan. Heitä raviolit kiehuvaan veteen. Raviolit ovat kypsiä, kun vesi alkaa uudestaan kiehua (aikaa tähän menee minuutti tai pari). Tarjoile raviolit tomaattikastikkeen parmesanin kera sekä juo lisänä lasi valkoviiniä, jota käytit tomaattikastikkeeseen.

Inspiraation lähde raviolien tekoon löytyy täältä

Siideriarvio: Thatchers Oak Matured

Tämä siideriherkku on minulle tuttu jo vuosien takaa. Muutamasta ravintelista tätä herkullista siideriä on saanut pidemmän aikaa ja myös Alko on ottanut sen valikoimiinsa. Itse suosittelin tätä aikanaan paljoltikin asiakkaille, enkä ole yhtäkään huonoa kommenttia tästä koskaan kuullut. Se lie osoitus siitä, että Oak on kelpotavaraa muidenkin, kuin allekirjoittaneen mielestä!

Thatchers Oak Matured on kuivahkoa ja suodatettua omenasiideriä. Erikoiseksi Oakin tekee se, että siideri on kypsytetty vanhoissa rommitynnyreissä. Aivan oikein, tammitynnyreissä, joissa on aiemmin valmistettu rommia. Alkoholia siiderissä on 5,2 %. Oakin maussa on tosiaan havaittavissa hento, romminen häivähdys, joka mielestäni täydentää ihanasti siiderin makua. Oak sopii mukavaan lauantai-illan fiilistelyyn, mutta varmasti myös kevyiden ruokien seuralaiseksi; vaikkapa juustosalaatin kera nautittuna.

Inhokkiruoat.

Millaisia ruokainhokkeja teillä, kanssabloggaajat oikein on? Pidän itseäni varsin moniruokaisena, ja syönkin käytännössä kaikkea lukuunottamatta nelijalkaisia otuksia ja niiden oheistuotteita. Nelijalkaiset katosivat ruokavaliostani jo yli 8-9 vuotta sitten, eivätkä lie ole palaamassakaan ruokalistalleni. Eettistä syytä tälle ei ole, mutta ruokavalioni on siis nisäkkeetön... jos näin voi sanoa. En kuitenkaan laskisi nelijalkaisia inhokkilistalleni, kyse on pikemminkin tottumuksesta.

Minulla on oikeastaan vain yksi, ehdoton ruokainhokki. Mokoma pahus on tietysti punajuuri. Vihaan punajuurta, kaikissa muodoissaan, enkä milloinkaan kykene sitä syömään. Viimeksi punajuurta söin 2000-luvun alkupuolella ja se nousi ylös samointein. Enpä ole enää välittänyt kokeilla tapauksen jälkeen. Toinen, mikä herättää kauhunväreitä, on kesäkeitto. En edes tiedä tarkalleen, mikä kesäkeitossa etoo, mutta jokin kumma siinä herättää minussa inhoreaktiota. Kesäkeittoa voin kuitenkin syödä oksentamatta. Maustekurkut hampurilaisessa ovat nekin mielestäni varsin turhia, mutta ne voi aina nyppiä pois, enkä kuole, jos niitä syön. Suolakurkut sensijaan ovat aivan eri asia, kunhan eivät lillu hampurilaisen sisällyksissä.

Herra Hobitin ruokainhokki on silakat. Ymmärtääkseni herraa inhottaa silakoiden ruodot. Hassua kyllä, mutta mies popsii erinomaisella ruokahalulla esimerkiksi muikkuja ruotoineen päivineen...

Haluaisin haastaa muutaman kanssabloggaajan kertomaan ruokainhokeistaan (sekä perheensä ruokainhokeista). Haastetuthan toki haastavat jokainen pari-kolme bloggaajaa lisää, joiden ei tarvitse välttämättä olla ruokablogin pitäjiä. Ilmoittakaa haastetulle haasteesta ja kopiokaa haasteeseen linkki omiin inhokkeisiinne. Haastettu varmaan kopioinee postauksessaan myös haastajan inhokkien osoitteen? Haastan seuraavat keittiöt: Pastanjauhantaa, Sillä Sipuli sekä Hannan soppa. Toki muutkin henkilöitymät saavat ja voivat osallistua.

Ja mainittakoon vielä, että tällä kertaa kuva ei ole oma ottamamme, vaan kopioitu tylysti täältä.

Savustettua kampelaa.

Jos minun pitäisi valita kaunein kala-kisan parhaimmistoa, en varmastikaan valitsisi kampelaa palkintosijoille! Varsin luotaantyöntävän näköinen otushan se oli kalatiskilläkin mollottaessaan, mutta kaikessa rumuudessaan kampela on melkeinpä viehättävä ja myöskin erityisen herkullista savustettuna. Siksipä siis annoimme kalatiskin vietellä itsemme siinä määrin, että savukampelahan se otti ja muutti meille! Kampelan lisäkkeenä tarjoamme mielikuvituksettomasti parsaa ja jonkinlaista tomaatti-sipulisalaattia. Parsa on meitä kovasti ihastuttanut tänä keväänä, ja tokihan se ovat myös näkyvästi esillä kaupoissakin. Parsan valmistus käytiin läpi tässä.

Kun kampela on nyt syöty, voisin jäkikirjoituksena lisätä muutaman sanan heille, joille kampela on tuntematon kala ruokana. Kampela kuuluu luukaloihin, ja nimensä mukaisesti sen ruodot ovat hyvin kovia ja luumaisia; ne saa siis poistettua kampelasta kohtuullisen helposti. Valitettava tosiasia on, että kampelassa on ruotoja ja luita jokseenkin PALJON, joten syötävää ei isostakaan kampelasta tule paljolti. Ihanan makunsa vuoksi tätä kannattaa kuitenkin sillointällöin ostaa, vaikka syötävän määrä isossa kalassa on häviävän pieni. Meillä oli kampela, joka painoi 700-800 g. Siitä riitti hätinä pieni annos kalaa kahdelle.

Pastasalaattia paistetulla leipäjuustolla.

Töiden jälkeen ei aina oikein jaksa touhustaa mitään kovin erikoista ruokaa, vaikka nälkä vaivaakin. Tänään teimme pikaisen salaatin, jonka ainesosina on muunmuassa tuorepasta sekä paistettu, lämmin leipäjuusto.

Lämmintä leipäjuusto-pastasalaattia (2 annosta)
250 g tuorepastaravioleja
rasia kirsikkatomaatteja
puolikas kurkku
200 g leipäjuustoa
appelsiini
puolikas punasipuli
jäävuorisalaattia (aikas vähän)
ruukullinen rucolaa
tummaa sekä vaalea crema di balsimicoa
mustapippuria
gourmetsuolaa (sormisuola)
Laita suolattu vesi kiehumaan. Pieni jäävuorisalaatti ja rucola. Pilko kurkku ja appelsiini, puolita kirsikkatomaatit. Viipaloi punasipulit ohuiksi renkaiksi. Laita raviolit kiehuvaan veteen. Kun vesi alkaa kiehua uudelleen, ovat raviolit kypsiä; keittoaikaa siis n. 1-2 minuuttia. Huuhdo raviolit viileässä vedessä ja valuta siivilässä. Sekoittele yhteen salaatti, rucola, kurkut, appelsiini, raviolit ja kirsikkatomaatit. Rouhaise sekaan mustapippuria myllystä, vähän suolaa sekä balsamicot. Leikkaa leipäjuusto pienemmäksi; me leikkasimme neljään palaan, sillä isoja viipaleita on helpompi paistella. Kuumenna pannu, mutta ÄLÄ käytä öljyä. Laita juustot pannulle ja paista nopeasti molemmin puolin, jotta juusto lämpenee ja saa vähän väriä. Laita juustot salaatin päälle ja tarjoile heti.

Paistettu nieriä ja vihreää parsaa.

Ei vaadi suurtakaan päättelykykyä arvata, millaista ruokaa on luvassa, jos kuvassa on kalaa, sitruunaa ja parsaa. Meillä oli pakkasessa 700 g painava nieriä, joka nyt hyödynnettiin syömistarkoituksessa. Kala valmistui uunissa nopsasti ja tarjoiltiin keitetyn parsan ja mozzarellasalaatin kera. Valitettavasti valmiista ruoasta ei ole kuvia; sen verran haipakkaan katosivat lautasilta!

Paistettu nieriä (3-4 annosta)
700 g painoinen, perattu nieriä
puolikas sitruuna
tilliä
timjamia
suolaa
mustapippuria
Laitan uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sivele nieriän sisäpuolelle suolaa sekä mustapippuria, levitä kalan sisälle myös tuoretta tilliä sekä timjamia. Leikkaa sitruuna viipaleiksi ja ahda ne niin ikään kalan sisälle. Kalan nahkaan voi vedellä veitsellä viiltoja koristeeksi. Kala valmistuu uunissa n 20-25:ssä minuutissa.

Parsan keittäminen
puntti vihreää parsaa
2 tl sokeria
1 rkl suolaa
1-2 rkl sitruunamehua
voita
Laita vesi kiehumaan ja lisää veteen sitruunamehu, sokeri ja suola. Kuori parsat ohuelti reilusti nupun alapuolelta, leikkaa varresta 1-2 sentin puumainen pätkä pois. Vihreää parsaa ei välttämättä tarvitse kuoria ollenkaan, mutta me olemme aina kuorineet. Laita parsat kiehuvaan veteen. Parsaa EI kannata keittää kovin pitkään, itse keitämme sitä korkeintaan n 2-3 minuuttia, sillä ylikypsä parsa on ikävää syötävää. Kun parsat on keitetty ja laitettu lautasille, voi päälle laittaa hiukan voisulaa.

Jälkiruokajuustoja.

Juustot ovat harrastuksena ainakin allekirjoittaneelle varsin uusi. Vasta parin vuoden ajan olen tutustunut erilaisiin juustoihin ja koettanut oppia niistä uutta osaavien juustotiskin myyjien avustuksella. Tällä kertaa luotin omiin vaistoihin jälkiruokajuustojen valinnassa. Tarjottimella oli ylhäältä alaspäin Brie de Meaux, punahomejuusto Marcaire ja alimpana luomubrie. Oikealla on hollantilainen parrano gouda ja lisänä tarjoiltiin tummia viinirypäleitä sekä pikkiriikkisiä suolakeksejä. Mainittakoon vielä, että juustot, etenkin brie, kannattaa tarjoilla huoneenlämpöisenä. Ota siis juustot pois jääkaapista tuntia, paria ennen tarjoilua!

Kaikki muut juustot maistuivat meille varsin hyvin, mutta Brie De Meaux saa jäädä vastaisuudessa hyllyyn. Voimakas haju ei enää tee epäluuloiseksi, mutta kyseisen juuston maku ei miellyttänyt ketään kolmesta maistelijasta. Sen sijaan Marcaire ja luomubrie syötiin miltei kokonaan; pienet palaset jäivät jääkaappiin odottelemaan seuraavaa juustonhimoa.

Jos jollakulla on antaa erilaisia juustosuosituksia, otamme niitä riemulla vastaan!

Tuorepastaa kylmäsavulohella ja vähän muullakin.

Toisinaan keittiömme kunnostautuu tuorepastan tekemisessä. Tänään syyksi tuorepastan veivaamiseen riitti se, että vieraaksemme saapui eräs ystäväni, ja tokihan vierailla pitää tarjota jotain hieman parempaa kuin perinteinen kuivaspagetti! Tuorepastan lisäksi teimme kylmäsavulohikastiketta, jota varioimme tarpeen mukaan. Pääsääntöisesti laitamme siihen kesäkurpitsaa, sipulia ja kylmäsavulohta, mutta tällä kertaa mukaan hyökkäsi myös puolitettuja kirsikkatomaatteja sekä katkarapuja. Tämä ohje on muuten herra Hobitin suosikkeja! Tuorepastan teemme ihan durumvehnäpaketin kyljestä löytyvällä ohjeella, joten otan vapauden kopioida tekstin suoraan Myllyn Paras-sivuilta.

Tuorepasta (3-4 annosta)
4.5 dl durumvehnäjauhoja
2-3 kananmunaa (me käytämme aina 3)
2-3 tl oliiviöljyä

Mittaa jauhot pöydälle tai kulhoon. Tee jauhokeon keskelle syvennys, johon lisätään munat ja öljy. Sekoita ainekset keskeltä reunoille edeten kiinteäksi taikinaksi. Alusta kimmoisa taikina n. 10 min. Kaaviloi tällöin taikina ohueksi levyksi 3 - 4 kertaa ja taita kolmin kerroin joka kerralla. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Meidän koneella saa suorana tehtyä nauhat, kun taikina on sopivan paksuista. Mikäli et käytä pastakonetta, katso tarkemmat ohjeet yllä olevasta linkistä.

Kylmäsavulolohi-kesäkurpitsakastike (3-4 annosta)
200 g kylmäsavulohta
sulatettuja pakastekatkarapuja (150 g)
kirsikkatomaatteja (ehkä 15 kpl)
pienen kesäkurpitsan puolikas
2.5 dl kermaa/ruokakermaa
1 sipuli
muutama valkosipulinkynsi
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
(0.5 tl nestesavua)
Laita suolattu pastavesi kiehumaan. Pilko kesäkurpitsa, sipuli ja lohi sekä puolita kirsikkatomaatit. Laita kuumalle pannulle oliiviöljyä, sipulit ja murskatut valkosipulit. Paistele hetki ja lisää kirsikkatomaatinpuolikkaat ja kesäkurpitsan palaset. Paistele hetki. Vähennä lämpöä ja lisää pannulle lohenpalaset. Kääntele, kunnes lohi alkaa kevyesti kypsyä. Mausta mustapippurilla maun mukaan. Lisää kerma sekä nestesavu, jos tahdot savuisamman lopputuloksen. Laita tuorepasta kiehumaan pariksi minuutiksi (itse olen ottanut pastan pois vedestä, kun vesi alkaa kiehua uudelleen pastan lisäämisen jälkeen). Lisää katkaravut kastikkeeseen ja nosta kastike pois kuumalta levyltä, etteivät ravut sitkisty. Tarkista vielä kastikkeen maku ja lisää ripaus suolaa, jos on tarvis. Tarjoile pasta ja kastike parmesaanin ja rucolan kera.

Siideriarvio: Westons Old Rosie Cloudy Scrumpy

Eräs ystäväni kutsuu minua silloin tällöin pilke silmäkulmassa siiderielitistiksi. Lempinimi juontaa juurensa siihen, että joskus aikoinaan olimme terassilla yhdessä ja tiedustelin paikan siiderivalikoimaa. Baarimikko luetteli listan suomalaisia Golden Cap perryjä ja vastaavia, johon allekirjoittanut tokaisi: "Niin niin, mutta onko teillä mitään OIKEAA siideriä?". Niin tai näin, mutta omasta mielestäni ne oikeat siiderit tulevat kyllä ihan jostain muualta, kuin Suomesta.

Ilokseni viinamonopolimme Alko oli ottanut tämän siideriherkun tuotevalikoimaansa. Old Rosie Cloudy Scrumpy on englantilaista, suodattamatonta kuivahkoa omenasiideriä. Kuten monissa brittiläisissä siidereissä, myös tässä on hieman enemmän alkoholia, 7,3 %. Siideri on suodattamaton, eli siinä on sakat pohjalla. Mikäli pulloa ei sekoita, on juoma kirkasta. Jos pulloa hieman pyörittelee käsissään, sekoittuvat sakat siideriin ja lopputulos on samea. On makuasia, juoka siiderin sakkoineen päivineen vaiko ei; itse viehdyn kyllä kovasti sameasta ulkonäöstä ja ylipäätään suodattamattomasta siideristä, jonka saatavuus on Suomessa varsin heikko. Old Rosie on ihanan pirteän makuista eikä maussa ole juurikaan hiivaa, joka joskus joissakin siidereissä tuntuu häiritsevästikin. Omasta mielestäni Old Rosie on varsin sopiva seuralainen vaikkapa sinisimpukoiden kaveriksi, mutta varmasti sopii myös viileän kesäillan nautiskeluun riippumatossakin.

Punainen keittokomero

Pääsiäinen on siitä kurjaa aikaa, että pakollisten sukuvierailujen vuoksi omat kokkailut ovat jäänet minimiin. Kaikenlaiset pidemmät vapaat tuntuvat aina kuluvan siihen, että käymme pakolliset päivällisvierailut jos jonkinnäköisissä ruokapöydissä. Valitettavasti en itse juuri pahemmin edes välitä perinteisistä pääsiäisherkuista, pasha ja mämmi saavat ilmeeni valahtamaan pohjalukemiin... Onneksi herra Hobitti kokee pääsiäisruoat hiukan enemmän omikseen. Pakolla siis meni tämänkin vuotiset kiintiöpashat suustani alas. Onneksi nämä ruokavierailut ovat tältä erää ohi, ja pääsemme taas huomenna omaan pikkukeittöömme touhuamaan.

Kuvassa näkyy pieni palanen keittiöstämme, joka tosin antaa kohtalaisen realistisen kuvan keittiömme koosta. Hyllyillä näkyy vaihtuva valikoima keittokirjoja, muratti (joka ostettiin Ikeasta juuri siksi, että se näyttää hauskalta avohyllyssä ainakin allekirjoittaneen mielestä!), perinteiset pastat ja riisit, mausteita, viinilaseja, kahvimyllyä ja sen sellaista. Jääkaapin toisella puolella roikkuu koreissa sipulit, tomaatit ja leipä, ikkunalaudalla kasvaa vaihteleva valikoima tuoreita yrttejä, hedelmäkulho ja muutama ruukkuskasvi muuten vain ilmettä antamassa.

Myöhäinen aamiainen.

Halusin tänään hemmotella herra Hobittia kiireettömällä myöhäisaamiaisella, mitä lienee voi kutsua brunssiksikin. Aamiaisen koostumus on helppo päätellä kuvastakin; ruisleipää kalkkunaviipaleella, tomaatilla ja rucolalla, muutama hassu viinirypäle, juustomunakas sekä itse puristettua appelsiinimehua. Juustomunakas on varsin simppeli ja nopea tehdä, ja siihen löytyy aina ainekset jääkaapista.

Juustomunakas (kahdelle)
3 kananmunaa
loraus (1/2 dl) maitoa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1-2 dl juustoraastetta (meillä gouda ja edam)
Sekoita kaikki ainekset keskenään lukuunottamatta juustoraastetta. Kaada seos voidellulle, kuumalle paistinpannulle. Lykkää kansi pannun päälle hetkeksi, kunnes näet, että munaseos alkaa vähitellen hyytyä hieman. Lisää munakkaan päälle juustoraaste ja laita kansi takaisin, vähennä lämpöä. Kun juusto on sulanut ja munakas hyytynyt paremmin, jaa munakas keskeltä puoliksi. Helpottaa kovasti pannulta nostoa, jos puolikkaat vielä kääntää kaksinkerroin. Nautiskele heti hyvässä seurassa.

Sushia iltapalana.

Eilen päätimme laiskuuttamme hakea valmista ruokaa saunanjälkeiseen naposteluun. Päädyimme Espoon Sellossa sijaitsevaan Masabi Sushiin, josta toimme kotiin sushia meille molemmille. Lautaselta löytyy muutama lohinigiri, tonnikalanigiri, kappamaki ja muutama muu rulla, joiden sisältö oli vaihtelevaa sekä jokunen muukin herkkupala on joukkoon eksynyt. Sushi itsessään oli kohtalaisen hyvää, vaikka en pitänyt riisin koostumusta niin hyvänä, kuin olisi ollut syytä. Masabi ei siis aivan täysin vakuuttanut, valitettavasti... Hyvänä puolena mainittakoon, että kaikilla opiskelijakorteilla Masabista saa 20% alennuksen ostoista, mikä on aina hieno asia.

Juomana toimi tällä kertaa Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc, joka toimi sushin kanssa varsin erinomaisesti. Kyseinen valkoviini sopii erityisen hyvin yhteen juuri äyriäisten ja vähärasvaisen kalan kanssa, jota tosin ei meidän sushilautaselta tällä kertaa löytynyt. Sauvignon blanc-rypäle on muutenkin kestoviinisuosikkejamme, joten tulee varmasti nähdyksi keittiössämme taas piakkoin.

Punainen keittiö tervehtii!

Vuosia ruokablogeja tutkailtuamme päätimme perustaa oman ruokablogien alati kasvavaan joukkoon. Helsinkiläinen pariskunta kokeilee uutta ja työstää myös vanhoja, hyviksi havaittuja herkkuja. Mukaan saattaa eksyä ravintola-arvosteluja tai muuta yleistä ruoka-aiheista tarinaa. Tervetuloa meidän pieneen, punaiseen keittokomeroon! :)