Saanko esitellä vanhimman harrastukseni; sienestämisen! Taisin käydä ensimmäiset kerrat metsässä sienien perässä äidin kanssa reilusti alle kouluikäisenä. Vaikka en lapsena sienistä pitänyt, pidin niiden keräämisestä. Nykyään tosin myös syön sieniä mitä suuremmalla innolla. Jopa siinä määrin suurella innolla, että pakastimesta loppuu tila ennen kuin ollaan päästy syyskuuhun... Sienestämisen jalon taidon olen opastanut myös Herra Hobitille, josta olen saanut ahkeran ja motivoituneen sienestysseuralaisen koirien lisäksi.
Pitkän ja hartaan sienestyksen jälkeen maistui loimulohi. Keräsimme ehkä viiden tunnin työpanoksella(perattuna) 4.2 kg tatteja, 700 g kantterelleja, kilon verran rouskuja sekä 450 g mustia torvisieniä. Nämä sitten pakastetaan, kuivataan ja suolataan ilostuttamaan pimeitä talvi-iltoja.
Viimeisenä vielä kuva-arvoitus: kuka tunnistaa ensimmäisenä kuvassa näkyvät sienet ja osaa nimetä ne oikein? Vinkki: Kaikki on kerätty elokuun lopulla Lounais-Suomesta.
mun sienitietous on niin huono, etten varmaan osaa oikein, mutta jos yritän, niin: kantarelli, herkkutatti, musta torvisieni?(en ole koskaan nähnyt pokeasti), koivunpunikkitatti ja nummitatti?
VastaaPoistatosin viimeinen saattaa olla myös voitatti... en tiedä kyllä varmaksi... :)
VastaaPoistaMeillä oli muksuna hyvä tehtäväjako veljen kanssa mitä sienestykseen tuli: Veli (ja iskä ja äiti myös, emme me sentään ihan kahdestaan metsässä hortoilleet) poimi innokkaana sieniä samalla kun minä istuin mättäällä ja vetelin mustikoita naamariin. Kotona tai mökillä sitten aikuiset perkasivat sienet ja valmistivat niistä syötävää, ja tässä vaiheessa tulin minä kuvioihin: Meikäläinen nimittäin rakasti sieniruokia jo pienenä, toisin kuin veljeni, jolle ei sienistä tehdyt sapuskat maistuneet. Hih, mulle jäi siis enemmän! Sä keräät ja mä syön! :)
VastaaPoistaTästä työnjaosta johtuen en tunnista noista kuvan sienistä kuin kanttarellin. Valkoisen kärpässienenkin luulisin tunnistavani, toisin kuin eräät..
Nelle, sieltähän ne tuli oikein miltei ensiyrtityksellä. Viimeinen on tosiaan voitatti (nummitatit ovat keltaisia). Ihan perusherkkutatti kuvassa ei kuitenkaan ole, vaan männynherkkutatti.
VastaaPoistaMartina, minusta sienestys on aina ollut hirveän hauskaa. Kaipa sitä pienenäkin piti eräänlaisena aarteen etsimisenä. :)
Dea, meillä mökillä nummitattien väri vaihtelee hieman siitä riippuen, missä se on päättänyt kasvaa. Molempia löysin viime viikonloppuna :) Nummitatit menivät linssipataan ja voitatit risottoon:)
VastaaPoista