Kalasaalista.

Kuten moni muukin suomalainen, myös meillä vietetään paljolti aikaa mökillä kesäisin. Mökkireissut kuluvat marjastaessa, sienestäessä tai kalastaessa. Lähiruokaa minulle on tarjottu pienestä asti ja vielä enemmän arvostan sitä, mitä enemmän ikää karttuu. Ostimme kokeeksi mökille katiskan katsoaksemme, tuleeko saalista. Katiskan hinta maksoi itsensä parissa päivässä takaisin, sillä saalista todellakin tuli!

Tämä hauki oli n. 85 cm pitkä ja sen verran pelottava, etten suostunut koskemaan siihen pitkällä tikullakaan, kun se vielä sätki. Kokeneet kalastajat taitavat tietääkin, että hauella on 700 hammasta, ja jokainen on niin terävä, ettei niitä sormeensa tahtoisi. Hauki möllöttää pakkasessa ja odottaa parhaillaan, että siitä tehdään keittoa, haukipullia tai -mureketta. Tästä mötköstä riittää syömistä isommallekin porukalle! Painoa mokomalla reilut 4 kg. Itse aloin vakavasti harkita, uskallanko enää uida, jos tuollaisia hirviöitä möllöttää pinnan alla valmiina syömään varpaani... Tämän hauen lisäksi saimme myös toisen hieman pienemmän.
Ensimmäinen tällainen kala sai meidät ryntäämään luontokirjan pariin. Mikä KUMMA on kyseessä? Kala paljastui piakkoin suutariksi. Saimme näitä neljä ja jokaisella oli painoa 1-2 kg. Suomessa suutaria ei niinkään arvosteta, mutta naapurimaassamme Ruotsissa suutari on suuri herkku. Tästä on nyt tehty sekä keittoa että savustettu, ja molemmat maistuivat erinomaisilta kuulemani mukaan. (Itse en valitettavasti ollut maistamassa). Suutarin viaksi voinee sanoa, että se on todella limainen! Jos tällaiseen törmäätte, ottakaa toki talteen!
Ahvenia saimme niin paljon, ettei oikein tiedä, mitä niillä tekisi. On savustettu, paistettu ja keitoksikin ovat muuntuneet. Pikkuahvenet eivät kaupassakaan ole ihan halvimmasta päästä ja maku on erinomainen.