Hei Turku!

Kävimme mökkireissullamme vierailemassa mtös Turussa. Turku on kaunis kesäkaupunki ja totta kai piti käydä ravintolassa, joksi valikoitui Viikinkiravintola Harald. Kuvassa oma alkuruokani Kalakiva, joskaan ei kovin edustavasti kuvattu, siksi hämärää kun oli.
Tunnelmaa Turun kauppatorilta. Ostin täältä nauriita ja annoin myyjälle Pikku-Myy-karkkiaskin. Myyjän ilme oli varsin hämmästynyt.
Järjestyksessä vasemmalta oikealle: Jasla (7.5 v) Rieha (6 kk) ja Lumia (6 v). Rakkaat koiratyttömme, joista emme aio luopua.
Turusta tarttui kasvisostosten lisäksi jotain muutakin, nimittäin Dinne ja Renna-rotat, jotka ovat ns nakurottia (eli karvattomia). Suloiset pienet rottatyttöset asuvat nyt meillä eteisessämme omassa terraariossaan.

Kalasaalista.

Kuten moni muukin suomalainen, myös meillä vietetään paljolti aikaa mökillä kesäisin. Mökkireissut kuluvat marjastaessa, sienestäessä tai kalastaessa. Lähiruokaa minulle on tarjottu pienestä asti ja vielä enemmän arvostan sitä, mitä enemmän ikää karttuu. Ostimme kokeeksi mökille katiskan katsoaksemme, tuleeko saalista. Katiskan hinta maksoi itsensä parissa päivässä takaisin, sillä saalista todellakin tuli!

Tämä hauki oli n. 85 cm pitkä ja sen verran pelottava, etten suostunut koskemaan siihen pitkällä tikullakaan, kun se vielä sätki. Kokeneet kalastajat taitavat tietääkin, että hauella on 700 hammasta, ja jokainen on niin terävä, ettei niitä sormeensa tahtoisi. Hauki möllöttää pakkasessa ja odottaa parhaillaan, että siitä tehdään keittoa, haukipullia tai -mureketta. Tästä mötköstä riittää syömistä isommallekin porukalle! Painoa mokomalla reilut 4 kg. Itse aloin vakavasti harkita, uskallanko enää uida, jos tuollaisia hirviöitä möllöttää pinnan alla valmiina syömään varpaani... Tämän hauen lisäksi saimme myös toisen hieman pienemmän.
Ensimmäinen tällainen kala sai meidät ryntäämään luontokirjan pariin. Mikä KUMMA on kyseessä? Kala paljastui piakkoin suutariksi. Saimme näitä neljä ja jokaisella oli painoa 1-2 kg. Suomessa suutaria ei niinkään arvosteta, mutta naapurimaassamme Ruotsissa suutari on suuri herkku. Tästä on nyt tehty sekä keittoa että savustettu, ja molemmat maistuivat erinomaisilta kuulemani mukaan. (Itse en valitettavasti ollut maistamassa). Suutarin viaksi voinee sanoa, että se on todella limainen! Jos tällaiseen törmäätte, ottakaa toki talteen!
Ahvenia saimme niin paljon, ettei oikein tiedä, mitä niillä tekisi. On savustettu, paistettu ja keitoksikin ovat muuntuneet. Pikkuahvenet eivät kaupassakaan ole ihan halvimmasta päästä ja maku on erinomainen.

Grillipizzaa!

Olemme useamman kerran valmistaneet pizzaa leivinuunissa, mutta yhä useampi keittiö on kokeillut pizzan valmistusta myös grillatessa. Itsekin päätimme hairahtua moiseen, ja viritimme grilliin kunnon hilloksen ennen pizzan paistamista. Iso hiillos on tärkeä, mikäli syöjiä on monta. Pizzapohjan reseptinä toimi vanha tuttu. Täytteet jokainen valitsi oman mielensä mukaan, tärkeää oli, ettei niitä oteta liian paljon, jos haluaa pysyä italialaisessa tyylissä.

Itse pizza oli aika lailla samaa kuin ennenkin. Hiillos lämmitettiin varsin hurjaksi ja pizzapohjien alla palveli folio (muistakaa toki laittaa siihen ensi oliiviöljyä ja sitten durum-vehnäjauhoa kiinnitarttumisen estoon!

Ps. toivottavasti keittiömme pysyy vastakin tiedossanne. On muutama hauska juttu, joita aiomme postailla. Ja kyllä, osa liittyy kalasaaliiseen... :)

Munakoisovuoka italialaiseen tapaan.

Tämän reseptin sain vuosia sitten siskoltani, joka puolestaan sai sen entiseltä työkaveriltaan, joka oli 20 vuotta sitten ollut Italiassa opiskelijavaihdossa. Reseptistä tuli nopeasti suosikkejani, vaikkei sen ulkonäkö hivelekään silmiä. Myös herra Hobitti rakastaa tätä. Ruokaa voi syödä pelkästään tai lisäkkeenä muun ruoan kanssa.

Munakoisovuoka (n. 3-4 hlö)
2 munakoisoa
2 prk tomaattimurskaa
5-7 kynttä valkosipulia
3-4 pakettia mozzarellaa
reilusti parmesanraastetta
suola
ruokaöljy
Leikkaa ensin munakoisot ohuiksi viipaleiksi. Ripottele niiden päälle suolaa ja anna "hikoilla". Murskaa valkosipulit tomaattimurskan joukkoon, raasta parmesan ja leikkaa mozzarella ohuiksi viipaleiksi. 30 minuutin päästä pyyhi paperilla suolat ja munakoisoista irronnut neste pois. Paista munakoisoja pannulla ruokaöljyssä, kunnes saavat väriä molemmin puolin. Valuta koisot paperilla. Ala kasata munakoisoja uunivuokaan. Ensin paistetut koisot, sitten tomaattimurska, mozzarella ja parmesan. Jatka samoin täyttäessäsi vuoka täyteen. Paista 45 minuuttia 175 asteessa. Nauti.

200 supersalaattia!

Ihana ystäväni Englannista lähetti tällaisen syntymäpäivälahjan allekirjoittaneelle. Lahja oli todella onnistunut, sillä en juurikaan omaa salaattireseptejä, vaan teen aina niitä tylsiä samoja. Anu siis päätti piristää tällaisella herkulla. Kirjan kuvat ovat syötävän hyviä ja monet reseptit sopivat myös vähähiilihydraattista ruokavaliota suosiville! Kirja on luonnollisesti englanniksi, mutta vapaasti suomennan kannen salaattireseptin, jota en itse ole kokeillut vielä, vaikka pian sekin tapahtuu! Kirjan nimi on 200 supersalads ja kirjailija on nimeltään Alice Storey.

Vesimeloni- fetasalaatti (4 annosta)
1 rkl tummia seesaminsiemeniä
500 g vesimelonia (ilman kuoria)
175 g fetajuustoa
875 g rucolaa (meillä olisi vähemmän)
tuoretta minttua
tuoretta korianteria
tuoretta persiljaa
6 rkl oliiviöljyä
1 rkl appelsiinivettä (meillä tämä jäisi väliin)
1 rkl granaattiomenasiirappia (Hakaniemen hallista saa granaattiomenabalsamicoa)
1 1/5 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria
1/5 tl hienoa sokeria
Paahda sesaminsiemeniä pannulla 2 min. Kuori ja pilko vesimelooni ja feta. Laita vesimeloonipalat, feta ja yrtit isolle lautaselle. Sekoita keskenään oliiviöljy, appelsiinivesi, granaattiomenabalsamico, sokeri ja pippuri ja suola. Lisää seesaminsiemenet. Mausta salaatti kyseisillä aineksilla ja nauti aterian lisänä.

Viimeinen ateria

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, millaista ruokaa haluaisin syödä viimeiselle ateriallani. Nyt olen tullut jonkinlaiseen lopputulokseen, ja haluan jakaa ajatuksen kaikkien teidän kanssanne!

Alkuun söisin ehdottomasti al denteksi keitettyä vihreää parsaa ja hollandaise-kastiketta. Rakastan molempia! Pääruoka oli vaikeampi päättää, sillä pidän niin monista. Luulen kuitenkin, että hummeri tai jonkinsortin äyriäiset olisivat mieleeni ja niitä toivoisin! Jälkiruoka on vaikea, sillä en oikeastaan syö makeaa koskaan. Pannacotta kuitenkin taitaisi olla valintani, tai sitten ihan tylsästi kermavaahto ja mansikat!

Haastan kolme keittiötä kertomaan viimeisestä ateriastaan. Keittiöt ovat Pastanjauhantaa, Sillä sipuli sekä Keltaisessa keittiössä. Linkittäkää saamanne haaste ja lähettäkää se eteenpäin kolmelle.

Kuva on kopioitu täältä.

Cupcakes punaisen keittiön tapaan.

Vietin syntymäpäiväjuhliani ja halusin vaihteeksi tehdä kakun tilalle jotain erilaista. Innostuin tekemään kuorrutettuja muffinseja. Lopputuloskin miellytti kovasti silmääni. Muffiniohjetta en tällä kertaa tarjoa, sillä niitä on netti väärällään. Muffinsivuoat, pursotintarvikkeet, elintarvikeväri ja sokerihelmet on tilattu täältä.

Kuorrute muffinseille (n. 60 kpl)
3 pkt maustamatonta tuorejuustoa
5 dl kermaa
tomusokeria
elintarvikeväriä
Vatkaa kermasta vaahtoa, lisää joukkoon tuorejuustot ja tomusokeria sen verran, että massa on hiukan makeaa. Lisää elintarvikeväri. Täytä pursotinpussi massalla ja pursota muffinsien päälle siististi. Lisää pinnalla strösseleitä, sokerihelmia tai vastaavia.

Leipäjuuston kimpussa.

Yksi kulinaarinen intohimoni on lapsesta asti ollut leipäjuusto. Se narskuu hauskasti syödessä, sitä voi syödä pelkiltään, siitä voi tehdä salaattia, sitä voi grillata ja se sopii myös jälkiruoaksi! Olen vuosia haaveillut, että kokeilisin mokoman valmistusta itsekin. Siitä se sitten lähti, ja juuston valmistushan oli HELPPOA. Jotenkin olen aina kuvitellut juuston valmistuksen monimutkaiseksi prosessiksi, mutta väärässä olin. Tätä teen uudelleenkin onnistuneen kokeilun vuoksi. :) Mieluusti kuulisin, ovatko muut keittiöt valmistaneet itse juustoja? Reseptitkin olisi mukava nähdä.

Leipäjuuston valmistus (2 ohutta isoa kiekkoa tai 1 paksu)
5 litraa täysmaitoa ( mieluiten pastöroimatonta tai omasta lehmästä/lähitilalta)
1.5-2 tl juustonjuoksutinta (apteekista)
3-4 tl suolaa
Lämmitä maito ensin kädenlämpöiseksi. Maidon tulisi olla koko valmistusprosessin ajan suurinpiirtein saman lämpöistä, eli valitse lämmin paikka juuston teolle. Lisää maitoon suola ja juustonjuoksutin. Anna maidon juoksettua (n.20-30 min), jolloin maito muistuttaa rakenteeltaan viiliä. Tee lusikalla tms muutamia ristiinrastiin viiltoja massaan. Anna seistä vielä 10 min. Tämän jälkeen joko siivilän tai harsokankaan (jälkimmäinen PALJON parempi!) avulla puristaa juustomassasta nesteet pois. Puristele huolella! Lämmitä uuni 250-275 asteeseen. Painele juustosta kiekkoja leivinpaperille ja paista, kunnes juustot ovat ruskeapilkkuisia. Syö jo heti lämpöisenä. :)

Ruokaterveisiä Japanista

Japanilainen kirjeystäväni lähetti minulle pienen ruokayllätyksen. Paketista löytyi eräänlaisia keksejä, suloisia Hello Kitty- vaahtokarkkeja ja kahta perinteistä japanilaista naposteltavaa, nimittäin Yaki ume ja Kuki wakame. Jälkimmäisiä tovin kummasteltuani etsin netistä tietoa moisista kummajaisista, sillä kirjeystäväni ei kertonut, mitä moiset ovat ja oma japaninkielen taitoni rajoittuu japaniksi lausuttuun tervehdykseen... Internet olikin jälleen ystäväni ja ruokien sisältökin selvisi. Yaki ume on grillattuja ja kuivattuja luumuja, jotka voivat olla joko suolaisia tai makeita. Mitään kovin suurta makyelämystä en näitä maistaessani kokenut, mutta kyllähän niitä syö. Kuki wakame tarkoittaa sananmukaisesti merilevän vartta. Nämä maustetaan tyypillisesti viinietikalla. Maistettuani totesin, että syömättä saa puolestani jäädä, niin ikävältä tuntuivat hampaissa, vaikka itse maku ei ollut kovin paha. Jos joku on kiinnostunut maistamaan Kuki wakamea, ottakaa yhteyksiä kommenttilaatikkoon, niin lähetän nuo ilomielen kiinnostuneelle. Ovat yksittäispakattuina tuon pussin sisällä.

Punaisen keittiön uusi jäsen.

Punainen keittiö sai uuden perheenjäsenen maaliskuun puolivälissä. Pieni karvakorva kantaa nimeä Rieha ja on aiheuttanut ihastusta ja vihastusta kanssaeläjissään. Vanhemmat koiraotuksemme Lumia ja Jasla yrittävät sietää tätä somaa pikkuneitiä, kun taas kaksijalkaiset ovat lumoutuneet vauvakoiran edesottamuksista. Kuvassa Rieha vahtii uunissa kypsyvää hirvipataa.

Yllätys herra Hobitille.

Halusin yllättää herra Hobitin, ja tuloksena oli brunssi kaikkine herkkuineen. Tarjolla oli tuoretta ananasta, viinirypäleitä, mansikoita, vesimelonia, kahta italialaista salamia, parmankinkkua, kylmäsavu- ja konjakkigraavattua lohta, artisokkia, kalamata-oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, ruisleipää, kuivaa kuohuviiniä ja erilaisia juustoja (suosikkimme on kastanjanlehdillä ympäröity lampaanmaitojuusto Piemontesta Italiasta). Lisänä paistoin herralle pancettaa ja kananmunia. Tällä sapuskalla päivä lähti erinomaisesti käyntiin!

Korvasienien käsittely

Korvasienet ovat monille sellainen kamala mörkö; jätetään metsään, koska sienet ovat myrkyllisiä ja pelätään, ettei niitä osata valmistaa oikein. Minä olen aina rakastanut korvasieniä. Itseasiassa ne ovat ehkä suosikkisieniäni makunsa puolesta! Korvasienien käsittely on myös helppoa, vaikka moni luulee sitä turhaan monimutkaiseksi.

Korvasienten käsittely
Korvasieniä
Vettä
Keitä kattilassa 1/3 korvasieniä ja 2/3 vettä. Anna kiehua vähintään viisi minuuttia. Kaada vesi pois ja huuhtele sienet huolella siivilässä. Keitä sienet uudelleen 1/3 sieniä, 2/3 vettä. Kaada jälleen vesi pois ja huuhtele sienet huolellisesti. Tämän jälkeen sienet ovat valmiita käytettäväksi normaalissa ruoanlaitossa. Kastikkeissa ovat erinomaisen hyviä! Vähän kermaa, sipulia, suolaa, mustapippuria ja persiljaa, ja siinä se!