Pizzaa leivinuunissa

Meillä on jo pitkään haaveiltu pizzanteosta leivinuunissa. Aiemmin leivinuunissa ovat kypsyneet toimestamme satakunta karjalanpiirakkaa, mutta pizzaa emme ole sillä valmistaneet vielä koskaan. Siispä pakkasimme helatorstaina kassiin kasan leivontatarpeita, pizzatäytteitä ja muuta tarveainetta ja suuntasimme kohti kunnollista uunia.
Pizzan teko aloitettiin luonnollisesti lämmittämällä leivinuuni noin 270-300 asteeseen. Meidän uunillamme tähän meni noin kolme tuntia, jonka jälkeen hiilet poistettiin luukusta ja pizzat lykättiin tilalle. Kun uuni alkaa saavuttaa oikean lämpötilan, ala touhuta pizzapohjiin tarvittavaa taikinaa, jonka ohje löytyy täältä. Tällä kertaa tämä Jamie Oliverin pizzataikinaksikin kutsuttu resepti tehtiin kolminkertaisena, ja ohjeituksen mukaan siitä olisi pitänyt syntyä noin 6-8 pizzaa. Kahdeksan on ehdottomasti se oikeampi lukumäärä! Tomaattikastikkeen teimme sekoittamalla paseerattua luomutomaattia ( 600-700 g), oreganoa, valkosipulinkynsiä (2 kpl) murskattuna, kuivattua basilikaa, mustapippuria, suolaa ja sokeria keskenään. Välillä toki maisteltiin mausteiden suhteita.

Pizzan kasaaminen on hauskin vaihe! Meillä oli täytteinä mozzarellajuustoa murusteltuna, salame milanesea, parmankinkkua, kirsikkatomaatteja, katkarapuja, oliiveja, säilöttyjä artisokansydämiä, rucolaa sekä herkkusieniä. Jokainen kokoili näistä aineksista itselleen ospivan pizzan. Täytteiden määrää kannattaa hieman rajoittaa; oikeaa italialainen pizza ei saa olla liian tiuhaan täytetty.
Sitten vain pizzat leivinuuniin mollottamaan. Aikaa paistumiseen ei mene paljon, ehkä 3-5 minuuttia per pizza. Kun juusto kuplii, alkaa pizza olla valmiina. Leivinlapio on oiva väline pizzan uuniinlaitossa ja sieltä poisottamisessa; suosittelen sen käyttöä myös muille.

Pizzakokeilu onnistui erinomaisesti! Yksi koehenkilöistä tokaisi, ettei koskaan ole syönyt yhtä hyvää pizzaa. Varmasti kokeilemme näitä uudelleenkin, vaikka aikaahan leivinuunin lämmitykseen on varattava runsaammin, kuin sähköuunin... Vaiva kuitenkin kannattaa ja pizza tekijäänsä kiittää uskomattoman rapean pohjan muodossa. Punainen keittiö suosittaa kaikille, joilla on mahdollisuus leivinuunia käyttää (tai lainata sellaista pizzan tekoa varten).

Miekkakalaa ja wokkivihanneksia

Yksinkertainen ruoka on usein sitä parasta. Tämä tuli todettua taas kerran, kun teimme miekkakalaa ja sen kaveriksi wokattuja vihanneksia. Muuta ei oikeasti tähän edes tarvinnut! Miekkakala on hieman huonommin saatavissa oleva raaka-aine, mutta voit korvata sen hyvin tonnikalapihveilläkin. Miekkakalan paistoon ei sen kummempaa ohjetta ole; ota miekkakala huoneenlämpöön noin 45 min ennen paistamista. Hiero kalan pintaan mustapippuria, chiliä sekä suolaa (molemmin puolin). Päälle voi puristaa myös limemehua. Paista kalaa parilapannulla (tai tavallisella paistinpannulla) minuutti per puoli. Ja se oli siinä!

Wokkivihannekset
2-3 pientä porkkanaa
5 cm pätkä purjoa
5 vihreää parsatankoa
siitakesieniä/herkkusieniä jokunen
puolikas keltainen paprika
1 valkosipulinkynsi
öljyä
suolaa
Pilko porkkana suikaleiksi, pätki parsa ja sienet. Suikaloi paprika, pilko purjo renkaiksi. Laita pannu kuumenemaan, lisää pannulle öljyä. Heitä pannulle parsat, paistele minuutti pari ja lisää porkkana, paprika, sienet ja valkosipulimurska. Paistele minuutti, lisää joukkoon purjorenkaat. Mausta koko hässäkkä ripauksella suolaa. Sesamöljy antaa herkullisen lisämaun vihanneksille; sitä voit halutessasi lisätä samaan aikaan purjojen kanssa. Valmista!

Kalkkunanakkikeitto punaisen keittiön tapaan

Kalkkunanakkikeitto on yllätäen muodostunut erääksi suosikkiruoakseni, ja sen valmistajana toimii poikkeuksetta herra Hobitti. Chili, valkosipuli ja muut mausteet tuovat keitolle ihanan makuvivahteen, jota voisi ahmia liki päivittäin... Tätä keittoa voit toki tehdä myös mausteisemmista nakeista muutenkin, mutta meillä tähän käytetään Tapolan tulikukko-nakkeja. Paras tulos seuraa, mikäli kokeilet samoja tai vastaavasti tulikeppi-nakkeja samalta valmistajalta. Tavalliset kalkkunanakit ovat nimittäin huomattavasti vähemmän maustettuja, eivätkä juuri tuo makua keittoon, kuten nämä meidän käyttämämme nakit. Tätä keittoa on tarjottu talvella mökkeillessä ja hyvin maistui kaikille; chiliripaus lämmittää upeasti...

Kalkkunanakkikeitto
200 g Tapolan tulikukko-nakkeja
300 g keittojuureksia (juuriselleri, palsternakka, lanttu, porkkana)
5 kiinteää perunaa
1 iso sipuli
3-4 cm pätkä purjoa
2 kasvisliemikuutiota
3 laakerinlehteä
chiliä (reilustikin, maistele välistä)
10-13 mustapippuria
1-1.5 l vettä
persiljaa (paljon)
2-3 valkosipulinkynttä
2-3 rkl ruoka/oliiviöljyä
Kuori perunat ja pilko sopiviksi palasiksi. Pilko keittojuurekset. Pilko nakit ja sipuli. Pilko myös purjo renkaiksi sekä persilja pieneksi (05-1 puskaa riittänee). Ota iso kattila. Laita kattilaan loraus öljyä ja paistele nakkeja hetki, jotta saavat väriä; lisää sipulisilppu ja valkosipulimurska. Kun sipulit ovat sopivasti kuullottuneet, lisää vesi, mustapippurit, laakerinlehdet, chili ja kasvisliemikuutiot; anna kiehahtaa. Lisää perunat ja odottele, kunnes liemi jälleen kiehuu.; odottele 3-5 min kiehahtamisen jälkeen. Lisää keittojuurekset. Kun juurekset ja perunat alkavat olla kypsiä (koeta kypsyyttä haarukalla). Kun haarukka alkaa mennä läpi juureksista, heitä kattilaan persiljasilppu sekä purjosilppu. Tarjoile heti.

Nachos Supreme

Nachot ovat tässä keittiössä hyvinkin laiminlyöty pikkusuolainen. Tällä kertaa innostuimme valmistamaan pientä iltapalaa, kun Hannan soppa valmisti taannoin oman nacholautasensa. Meidänkin nachomme ovat varsin virtaviivaisia, ja ne syntyvät nopsasti taltuttamaan suolaisenhimon; myös isommalle porukalle.

Nachos supreme (4-6 annosta)
pellilinen nachoja (ohuelti leviteltynä)
1 prk salsaa
1 iso tomaatti
1 punasipuli
0.5 prk santa maria juustokastiketta
1 prk smetanaa
jalapenoja (maun mukaan)
0.5-1 dl kermaa
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levittele pellille leivinpaperin päälle nachoja ohuelti. Notkista juustokastike kermalla (tee siitä sopivan juoksevaa). Pilko tomaatti silpuksi, samoin punasipuli. Levitä nachoille salsaa ja juustokastiketta. Heittele päälle tomaattisilppua ja punasipulisilppua, sekä jalapenoja. Lusikoi vielä sinne tänne smetanaa. Laita koko satsi uuniin, n. 5 min riittää hyvin; kunhan vain nachot lämpiävät uunissa ja smetana hieman "sulaa". Tarjoile välittömästi. Sopii hienosti pikkusuolaiseksi illanistujaisiin tai laiskan ihmisen iltapalaksi (kuten meillä). Kalamata oliivit sopivat tähän hienosti; jos mahdollista, lisää annos niitä. Mikäli haluat ruokaisempia nachoja, lisää paistettua jauhelihaa tai broilerisuikaletta sekaan.

Helsinki Beer Festival 2009

Helsinki Beer Festival on suurin vuosittainen olut-, siideri- ja viskitapahtuma Suomessa, joka tänä vuonna se järjestettiin kahdettatoista kertaa. Punainen keittiö oli paikalla tarkastelemassa tapahtuman tarjontaa. Minä olin paikalla lähinnä brittisiiderien toivossa, kun taas herra Hobitti halusi tutustua viski- ja olutvalikoimaan.

Tapahtuma järjestettiin tuttuun tapaan Helsingin kaapelitehtaalla. Tarjolla oli kattava valikoima suomalaisia pienpanimo-oluita, ulkolaisia oluita, siidereitä sekä viskejä. Herra Hobitti osallistui viskiklinikkaan, jossa maisteltiin neljää eri viskiä ja kuunneltiin tarinointia viskeistä ylipäätään. Minä ehdin maistella kaikki kiinnostaneet siiderit läpi, ja yllätyksekseni yksi kiinnostuksen kohteeni olikin jo entuudestaan tuttu Lontoon reissulta vuodelta 2007. Itse ihastuin erityisesti Suomenlinnan panimon Tin Soldier's Hard Cideriin. 7.5% siideri maistui ihanasti omenalle. Maistoimme myös vuoden voittaja oluen, Vakka-Suomen panimon Prykmestar Savu Katajan. Hirmuisen tujakan makuinen tapaus oli kyseessä, 9% alkoholiakin. Tämä olut oli saatavilla ainoastaan olutfestivaaleilla, eikä sitä voi ainakaan toistaiseksi ostaa mistään.

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan varsin erinomainen, tuli maisteltua paljon sellaista, mitä ei muualta saa. Keittiömme seuraava olutfestari lienee Great British Beer Festival, mutta siitä lisää, kun asia on ajankohtaisempi.

Oodi nauriille.

Hihkuin riemuissani kaupan vihannesosastolla toissapäivänä. Syykin oli selvä; nauriit olivat saapuneet kauppoihin pitkän odotuksen jälkeen! Tuoreita nauriita saa kaupoista ainoastaan pienen hetken, ehkä kuukauden ajan alkukesästä. Naurisparat tuntuvat olevan täysin aliarvostettuja, sillä en ole pahemmin törmännyt ruokaresepteihin, joissa naurista käytettäisiin. Vaan väliäkö hällä; nauris onkin parasta tuoreltaan syötynä.

Nyt vielä muutama ylistyssana: nauris on täynnä c-vitamiinia, maistuu makealta ja on hurjan terveellinen juures. Punainen keittiö syö nauriinsa raakana vaikkapa omenan sijasta, nam. Suositan myös muita kokeilemaan naurisnipun ostamista omenapussin sijaan... Nauris maistuu hyvältä myös uunijuureksena. Ja tietysti jokainen suosii kauden kasviksia, marjoja ja juureksia ihan ilokseen.

Siispä kaikki joukolla syömään kausiherkkuja!

Pähkinäistä parsasalaattia picnicpöperöksi

Tämä yksinkertainen ja herkullinen salaatti ideoitiin oikeastaan yksinäisen parsanipun päänmenoksi päivänä, jolloin kaipasimme ruoaksi jotakin oikein keväistä ja raikasta salaattia. Salaatti on myös mitä mainiointa picnicmurkinaa, joten osallistumme sillä toukokuun ruokahaasteeseen. Teimme salaatin katkaravuilla, mutta mikäli olet kasvissyöjä, äyriäisallergikko tai päivä on erityisen kuuma ja matka picnicpaikalle pitkä, suositamme vaihtamaan katkaravut sinihomejuustoon, joka sopii tähän salaattiin hienosti kuin nenä päähän. Pähkinät tuovat mukavan rouskuvan lisävivahduksen kokonaisuuteen. Keittiömme suosittaa salaattia erityisesti näin kevätaikaan!

Pähkinäinen parsasalaatti
180 g katkarapuja/aurajuustoa tahi molempia
pienen kurkun puolikas
puolikas rasia kirsikkatomaatteja
puolikas nippu (250-300 g) vihreää parsaa
7-8 tuoretta isoa mansikkaa
ruukku rucolaa
tammenlehtisalaattia
50-70 g kuorittuja saksanpähkinöitä
oliiviöljyä
sormisuolaa/merisuolaa
mustapippuria
(vaaleaa) balsamicoa
Valmista parsa ohjeen mukaan. Valuta parsat siivilässä ja jäähdytä. Leikkaa pätkiksi. Puolita kirsikkatomaatit ja pilko kurkku. Revi kulhoon rucola ja lehtisalaattia. Pilko mansikat neljään osaan jokainen. Lisää salaattikulhoon kurkku, pätkityt parsat, mansikat, kirsikkatomaatit, kurkku ja pähkinät. Lisää kulhoon ripaus sormisuolaa, muutama rouhaus mustapippuria myllystä sekä loraus oliiviöljyä. Sekoittele salaattia ja lisää vielä sulatetut sekä valutetut katkaravut TAI murusteltu sinihomejuusto TAI mahdollisesti sekä katkarapua, että sinihomejuustoa. Tarjoile vaalean balsamicon sekä patonkiviipaleiden kera.

Maailman paras munakoisolasagne

Munakoisolasagne ei ole nopeasti valmistettavaa, terveellistä tai kauniin näköistä. Itseasiassa se muistuttaa koiranoksennusta, jonka joku on kipannut vuokaan. Ja siinä on kosolti rasvaa. Ja sen tekoon menee PALJON aikaa, joten ihan arkiruoaksi en suosittele. Silti kaikki nuo epäkohdat kannattaa ohittaa olankohautuksella ja nähdä valmistamisen vaiva, sillä tämä on parasta kasvislasagnea, jota olemme tehneet! Näillä mitoilla annoksesta tulee todella suuri; varmasti riittää 6-8 nälkäiselle.

Munakoisolasagne
2 keskikokoista munakoisoa
800 g paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa
8-10 dl maitoa
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
mozzarellajuustoraastetta
oreganoa
mustapippuria
suolaa
chiliä
parmesania
7-8 kukkurallista rkl vehnäjauhoja
50 g voita
öljyä
lasagnelevyjä
Leikkaa munakoisot ohuiksi viipaleiksi ja laita talouspaperin päälle hikoilemaan. Ripottele päälle suolaa ja odottele puolisen tuntia, jotta koisojen neste kihoaa pintaan. Pyyhi neste ja liika suola paperilla pois. Paista koisot pannulla öljyssä (koisot imevät yllätävän paljon öljyä...) ja laita odottelemaan syrjään. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Pilko sipuli pieneksi ja sekoita joukkoon murskatut valkosipulinkynnet. Freesaa sipulisilppua öljyssä. Lisää joukkoon paseerattu tomaatti sekä mausteet maun mukaan (suola, chili, mustapippuri, oregano). Tee valkokastike seuraavaksi; laita voi kattilaan, ÄLÄ ruskista. Lisää joukkoon jauhot ja sekoita. Lisää maito vähän kerrallaan ja sekoittele voi-jauhosekseen. Kastike on valmis, kun se on saostunut. Lisää siihen vielä ripaus suolaa ja mustapippuria. Kokoa nyt lasagne: lado vuokaan ensin munakoisoja, sitten tomaattikastiketta, lasagnelevyjä, valkokastiketta ja juustoraastetta. Toista, kunnes vuoka on täynnä; päällimmäiseksi pitää jäädä valkokastike ja juusto. Raasta vielä päälle reippaasti parmesaania. Paistele uunissa tunnin verran, anna vetäytyä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

Äitienpäivälounaalla ravintola Primulassa

Äitienpäivänä olemme me, kuten moni muukin, käyneet perinteisesti syömässä jossakin ravintolassa. Tällä kertaa kokeiluun päätyi Helsingin Eirassa sijaitseva ravintola Primula. Osa seurueestamme oli kyseisessä paikassa ruokaillut jo aiemmin, mutta suurimmalle osalle kerta oli ensimmäinen. Itselläni ei ollut juurikaan ennakkokuvitelmia kyseisestä ravintolasta, mutta listataan nyt pientä arvostelua käynnistä.

Miljöö oli jokseenkin tyypillinen; ravintolan ilmeessä oli tavoiteltu olohuonemaista ilmapiiriä punaisine sohvineen. Itse arvioin ravintolan toimintaan hyvin paljon sen mukaan, millaista palvelua saa tarjoilijalta. Valitettavan monessa paikassa tarjoilu on hidasta ja ilotonta. Primulassa tarjoilija oli iloinen ja ystävällinen sekä kohteli seurueemme ainoaa lasta huomaavaisesti ja kysyi tilauksen suoraan lapselta, mikä nosti tarjoilijan pisteitä. Sen sijaan en ymmärrä, miten kolmen viinilasin tuomiseen pöytään voi kulua liki kaksikymmentä minuuttia...

Tarjolla oli leipäpöytä, josta jokainen sai hakea haluamaansa leipää. Tarjolla oli useita erilaisia leipävaihtoehtoja, kaikki tietysti Primulan leipomon valmistamia. Lisänä tarjoiltiin herkullista oliivitahnaa ja voita. Lapselle tuotiin annos ensimmäisenä kysymättä etukäteen, haluammeko lasten ruoan ensin vai samaan aikaan muiden ruokien kanssa. Annos oli todella suuri; miten 11 lihapullaa sisältävä annos VOI olla lastenruoka? Kun omat ruokamme vihdoin tulivat, oli lastenruoka syöty jo ajat sitten. Omaksi annoksekseni olin valinnut paahdettua merilohta. Annokseen sisältyi vihreää parsaa, hollandaisekastike, lohen mätiä ja uuniperuna. Lohi oli paikoittain todella suolaista ja hollandaisekastike maistui pussiversiolle, eikä ruoka siis ihan täysin riittänyt vakuuttamaan. Lohi oli kuitenkin osattu paistaa oikein; sopivan mehevää eikä tippaakaan kuivakkaa, myös para oli keitetty niin, että purutuntuma säilyi.

Kokonaisuutena lounas oli aika mitäänsanomaton. Ruoka oli mielikuvituksetonta eikä lista tarjoillut suuria yllätyksiä. Tarjoilu toimi pääsääntöisesti ihan tyydyttävästi, mutta pientä hienosääntöä vaaditaan vielä. Kiitosta antaisin leipäpöydälle ja tarjoilijan lapsiystävällisyydelle. Uudelleen en tänne välttämättä enää menisi, kun samantasoisia ravintoloita on niin paljon muuallakin. Primula ei erottunut massasta.

Kevätruokaa lohesta.

Viikonloppuruoka tarkoittaa meidän keittiössä yleensä jotakin hieman aikaavievempää, ehkä hiukkasen kalliimpaa ruokaa. On hauskaa, kun on aikaa kerrankin tehdä ruokaa ajan kanssa, ja hyvä seurakin on toki hieno asia. Perjantaisin etenkin on kivaa tehdä jotakin hyvää ruokaa, jotta voi kunnolla virittäytyä viikonlopputunnelmaan. Tällä kertaa perjantairuoka on hyvinkin helppo, mutta silti jotakin yksinkertaisesti syntisen hyvää. Meillä perjantairuoaksi valikoitui palanen merilohta, valkosipuliperunat sekä keitetty vihreä parsa.

Aloita ensin valkosipuliperunoiden teko; lämmitä uuni 175 asteeseen. Tarkkaa reseptiä en anna, koska meilläkin tehdään tämä summittaisesti, omaan arvioon luottaen. Silmämääräinen arvio auttaa paljon. Pese sopiva määrä kiinteitä perunoita juuresharjalla. Leikkaa ne ohuiksi (muutama millimetri) viipaleiksi. Lado vuokaan kerroksittain perunaviipaleita, mustapippuria, suolaa sekä valkosipulia (n 2-4 kynttä puristettuna per kerros). Toista, kunnes perunat loppuvat. Kaada perunakerrosten päälle kermaa niin, että kaikki perunat lähes peittyvät. Lykkää perunat uuniin n. tunniksi.
Noin 40 minuuttia perunoiden uuniinlaitoista voit lykätä lohipalat (120-150 g per henkilö) kuumaan parilapannuun, pippurilla ja suolalla maustettuna nahkapuoli alaspäin. Paistele viitisen minuuttia, ÄLÄ käännä välissä. Laita lohet uuniin perunoiden kaveriksi n 10-15 minuutiksi, lohen paksuudesta riippuen.

Valmista parsat ohjeen mukaan. Asettele lopulta valkosipulipotut, lohi ja parsat nätisti lautaselle. Tarjoile seuralaiselle, nauti seurasta ja ruoasta.

Pizzaa ja Italiankaipuuta.

Olimme viime syksynä Italiassa, josta sai maailman parasta pizzaa. Omiksi suosikkitäytteikseni valikoitui sienet, tomaatti ja artisokansydämet, kun taas Herra Hobitti piti eniten rucola, parmankinkku, parmesan, artisokka ja tomaatti-päällystetystä pizzasta. Niin tai näin, suuressa Italiaikävässä päätimme vääntää italialaistyylistä pizzaa. Kuten esikuvansa, meidänkään pizzamme ei ollut pyöreä. Pizzan täytteinä feta, katkaravut, artisokan sydämet, kirsikkatomaatit ja tietysti rucola. Lopputulos oli varsin onnistunut ja herkullinen, että kehtasimme tarjota paikan päälle ilmestyneelle yllätysvieraallekin maistiaisia! Näillä täytteillä kokeilemme varmasti toistekin.

Pizzapohjan reseptin lainasimme Keittokomerosta, joka puolestaan on lainannut omansa Jamie Oliverilta. Tomaattikastiketta oioimme hieman, paseerattua tomaattia, valkosipulinkynsi, ripaus sokeria, suolaa, mustapippuria, oreganoa... Ja se oli siinä. Vielä vinkkinä, että taikina kannattaa tosiaan kaulita HYVIN ohueksi ennen paistamista, se turpoaa kyllä uunissa.

Jamie Oliverin pizzapohjat (2 kpl)
4dl vehnäjauhoja
1dl durumvehnäjauhoja
1/3tl suolaa
1/3pussi kuivahiivaa(eli n.1tl)
1tl sokeria
2 1/4dl kättä lämpöisempää vettä
Laita uuni lämpenemään 250-275 asteeseen. Sekoita keskenään jauhot, suola ja hiiva (joko pöydälle suoraan tai kulhoon, kuten me teimme). Sekoita sokeri veteen ja kaada vesi jauhojen keskelle tehtyyn reikään. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Tähän menee ainakin kymmenen minuuttia, ja vaatii pientä lihasvoimaa, ei suositella flunssanmurtamille henkilöille (kuten me olimme). Anna taikinan olla kelmun alla n.15 minuuttia lämpöisessä paikassa. Jaa taikina kahteen osaan ja kaulitse durumjauholla jauhotetulla pöydällä ohueksi. Repäise foliosta pohjan kokoinen pala ja sivele se oliiviöljyllä. Ripottele öljyn päälle reilusti durumjauhoja. Nosta sitten pohja foliolle ja lado täytteet ohjeen mukaan. Lykkää pizza folion päällä uunin alatasolla olevalle ritilälle, paistele, kunnes pizza on saanut hieman väriä ja pohja irtoaa siististi foliosta. Nautiskele ja mieti, koska matkustat uudelleen Italiaan.

Terveisiä Hakaniemen hallista!

Pitkästä aikaa eksyin Hakaniemessä sijaitsevaan kauppahalliin. Käymme hallissa aina silloin tällöin, jos sinne suunnalle eksymme; valitettavan harvoin siis. Hakaniemen halliin pääsee kätevimmin keskustasta metrolla tai vaikkapa reippaillen pienen matkan Pitkänsillan ylitse. Hallista löytyy ruoka poikineen, juustoa, lihaa, kalaa, ihana keittopaikka, leipää, vihanneksia, mausteita... Käytännössä siis kaikki, mitä kotikeittiöön saattaa milloinkaan tarvita, ja myös se, mitä ei tiennyt tarvitsevansa.

Omia suosikkiliikkeitäni ovat ehdottomasti juustoliike Lentävä Lehmä, josta mukaan tarttuu aina juusto tai kaksi... tosin usein myös huomattavasti useampikin! Lentävästä lehmästä saa myös maailman parhaita aurinkokuivattuja tomaatteja, joita näkyy kuvassakin. Punainen keittiö suosittaa lämpimästi; rasia on aina huvennut parissa päivssä. Muita kovasti käyttämiämme ovat Reitin kala, josta saa vaikka minkälaisia ihania ja tuoreita fisuja. Kestoleike-nimisestä paikasta saa maailman parasta palvikalkkunaleikettä, jota hamstraamme aina niin paljon kuin mahdollista. Leipätori puolestaan myy uskomattoman herkullista ruisleipää, etten ikinä pääse ohi ilman yhtä pientä sellaista... Lounaspaikkana lyömätön Soppakeittiö, jota taidettiin jo Sillä Sipulilassa vinkata aiemmin. Uskomattoman herkullisia keittoja, ja annokset suuria! Pieni miinus paikan koosta; aina täynnä ihmisiä. Kannattaa siis mennä ajoissa, eli ennen kiihkeintä lounasaikaa. Mainitaan nyt vielä Soppakeittiön naapurissa oleva Liha-Haka, josta ostamme aina koirielle kaikenlaista järsittävää.

Tällä reissulla selvisimme varsin pienin vahingoin ostamisten suhteen. Mukaan tarttui kuvassa näkyvä kermajuusto sekä kuvasta uupuva munajuusto, viisi pitkää aitoa nakkia Herra Hobitille ja kalkkunaleikettä, pieni ruislimppu, kuvasta puuttuva merilohipala, jo mainostetut ihanat aurinkokuivatut tomaatit sekä nippu vihreää parsaa. Kuvasta jätettiin tarkoituksella pois koirien tuliaset; mikään tuskin laskee ruokahalua paremmin kuin raa'at luut ja sisäelimet...

Keittiömme suosittaa lämpimästi Hakaniemen hallia kaikille. Kannattaa käydä kurkistamassa vähän kauempaakin, jos matka Helsinkiin vie.

Flunssantappaja!

Olemme olleet kovasti kiireisiä ja tyytyneet tekemään niin yksinkertaisia arkiruokia makaronilaatikosta lähtien, että kuvien ottaminen on jäänyt vähiin. Nyt keittiötämme vaivaa sitkeä flunssa, jota yritimme karkottaa herkullisella ja nopeasti valmistuvalla sienikeitolla. Pakastimen perältä löytyi suppilovahveroita, mutta tähän keittoon voi yhtä hyvin käyttää muitakin metsäsieniä tai miksei vaikka viljeltyjä siitakkeita.

Juustoinen suppilovahverokeitto (4 annosta)
n 3 dl sieniä (joista neste on haihdutettu)
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 kasvisliemikuutiota
koskenlaskija perinteinen-juustopakkaus
8-10 dl vettä
1-2 rkl voita
runsaasti tuoretta persiljaa
mustapippuria
Pilko sipulit pieneksi, murskaa valkosipulinkynnet sekaan. Paistele sipulisilppuja hetki voissa, ja lisää sienet joukkoon. Odota, kunnes sienien neste haihtuu. Lisää kattilaan vesi ja kasvisliemikuutiot. Ala murustaa koskenlaskijaa joukkoon, sekoittele. Mausta mustapippurilla. Sekoittele ja odota keiton kiehahtamista. Keitto on valmis, kun juusto on sulanut keittoon kokonaan. Lisää vielä reilusti persiljasilppua; nautiskele paahdettujen kaurapaahtoleipien kanssa.